Ihania kirjauutisia :)

Maailma on ollut viime viikkoina synkkiä uutisia pullollaan, mutta vastapainoksi tapahtuu ihania asioita: Romaanikäsikseni Koivu ja pihlaja on ollut elokuusta asti kustantamokierroksella. Ja nyt sain tiedon, että Nysalor-kustannus haluaa julkaista sen. :) :) :)

Koska Koivu ja pihlaja ehti kerätä useamman hylsyn, ja parilta kustantamolta oli vastassa pelkkää loputonta hiljaisuutta, minulla ei todellakaan ollut varma olo sen suhteen. Aina välillä tuli mieleen, että ei tätä varmaan kukaan huoli. Ja joskus siitä seurasi pahempiakin angstiajatuksia, että entä jos kukaan ei enää koskaan halua julkaista minulta mitään. Jos se aika, jolloin osasin kirjoittaa julkaisukelpoista tekstiä, oli ja meni. Kuinka kauan voin siinä tapauksessa kutsua itseäni kirjailijaksi? Sitä isompi on nyt ilo myönteisestä kustannuspäätöksestä. 

Ilouutinen tuli kyllä muutenkin tosi hyvään saumaan antamaan minulle muuta ajateltavaa, sillä olen ollut aika ahdistunut. Tänään onkin ollut ensimmäinen päivä moneen viikkoon, että en ole periaatteesta lukenut yhtään koronauutisia. Enkä aio lukea nyt illallakaan. Koska tämä on minun kirjailopäiväni, enkä salli minkään koronan pilaavan sitä. 

Onpa tässä vielä toinenkin kiva uutinen kerrottavana: Asfaltriddaren och andra berättelser från Finland -antologia ilmestyi viime viikolla. Antologiassa siis on novellini Perjantaityttöystävän ruotsinnos Fredagsflickvännen, se on ensimmäinen ruotsiksi (ja ylipäänsä toiselle kielelle) käännetty tekstini. 

Sain kyllä ruotsinnosluonnoksen luettavakseni jo vuodenvaihteessa. Oli tosi mielenkiintoista nähdä oma teksti toisella kielellä, toisen henkilön kääntämänä, miten yli neljä vuotta sitten julkaistu novelli oli saanut uuden elämän. Oikolukuun oma ruotsin taitoni ei riittänyt, eikä kustantaja sitä toki minulta odottanutkaan, mutta oli toki kiva päästä lukemaan ruotsinkielinen versio jo ennakkoon.