torstai 28. maaliskuuta 2019

Kirjakauppaärtymys

Facebookin kirjoittajaryhmässä oli pohdintaa kirjan julkaisuajankohdasta, onko kevät vai syksy parempi. Eräs ison kustantamon esikoiskirjailija kommentoi ko. keskustelussa, että hänen kirjansa julkaisu päätettiin siirtää syksystä kevääseen, koska kustantamolle oli tullut kirjakaupoilta viestiä, että kevääseen ja erityisesti alkuvuoteen saisi olla tarjolla enemmän kirjoja. 

Minä näin punaista  lukiessani tuon. Sillä kirjoja olisi kyllä tarjolla paljon paljon enemmän kaikkina vuodenaikoina. Mutta eipä kivijalkakirjakaupat muutamaa ihanaa poikkeusta lukuun ottamatta huoli pienten kustantajien kirjoja, itse kustannetuista puhumattakaan. Ja olen kuullut, etteivät keskisuurten kustantamojenkaan kirjat välttämättä kelpaa.

Olen toki tiennyt jo pitkään, että kivijalkakirjakaupat pitävät ovensa suljettuna suurelta osalta kirjoista. Mutta se suututtaa, että samaan aikaan ne ovat huolissaan, ettei keväisin ole tarpeeksi tarjontaa. Todellakin olisi, jos kelpaisi!

Ja sitten mediassa on toitotettu jo vuosia miten kirjojen myynti laskee. Useimmiten tästä syytetään somea, Netflixiä, pelejä yms. vapaa-ajan vietosta kilpailevia asioita. Kai ne ovat osasyy, mutta uskon, että kirjoja kyllä myytäisiin enemmän, jos niitä olisi enemmän saatavilla kivijalkakaupoissa. 

Onhan toki nettikaupat. Mutta netissä kirjoja ei voi hypistellä eikä selailla. Ja asiakkaat kai harvemmin piipahtavat nettikauppoihin tyyliin: puoli tuntia ylimääräistä aikaa, poikkeanpa kirjakaupassa, oho ostinkin kirjan tai kaksi. On myös asiakkaita, esim. vanhuksia, jotka eivät käytä nettiä lainkaan. Täytyy tunnustaa, että minunkin kirjaostoksistani suurin osa on kivijalkakirjakaupoista. Ostan netistä kirjoja silloin, kun kyseessä on tuttu kirjailija, tai olen muuten kiinnostunut ko. kirjasta JA tiedän, että luultavimmin sitä on myynnissä vain netissä. Mutta kaikki herätekirjaostokseni ovat kivijalkakaupoista. 

Ja kyllä, tässä jurputuksessani on myös omat lehmät ojassa. 

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Palautteiden sulattelua ja editointia

Viime viikot ovat menneet sulatellessa esilukijoiden palautteita Koivu ja pihlajasta. Ja olen minä jo vähän uuttakin versiota kirjoittanut. Koska tavoitteenani on löytää tulevalle kirjalle uusi kustantaja, en ikinä uskaltaisi lähettää kustantamokierrokselle käsistä, jonka pelkästään omat silmäni ovat nähneet. Jotenkin sitä silti välillä erehtyy luulemaan, että kun olen saanut jo kaksi kirjaa julkaistua, osaisin kirjoittaa heti mahdollisimman valmiin käsiksen. Eipä se niin mennyt. Onneksi on esilukijoita, te olette korvaamattomia. <3 

Palaute on ollut moninaista. Jotkut kohdat ovat kirpaisseet ja saaneet minut hetkeksi ajattelemaan, että en vaan osaa, ei tästä tule ikinä niin hyvää kuin aiemmista kirjoista. Kunnes olen muistanut, että  vasta itse näkemäni versiot ovat ennenkin olleet kaukana valmiista. Aika vaan on jossain määrin kullannut muistoja. Onneksi palautteissa on ollut myös asioita, jotka ovat saaneet minut kehräämään tyytyväisyydestä. Olen saanut myös ideoita joihinkin uusiin kohtauksiin, joita olen ryhtynyt silmät säteillen kirjoittamaan. Ja ahaa-elämyksiä, että näinhän tämä kohta kannattaa kirjoittaa eikä noin. Edelliseen liittyen vähän myös hämmästelyä, että miten ihmeessä en tajunnut tätä ennen kuin joku sen minulle kertoi? Omalle tekstilleen voi tosiaan tulla sokeaksi. 

Kun esilukijoita on neljä, lienee väistämätöntä, että joihinkin asioihin tulee vastakkaisia näkemyksiä. Silloin kirjailijan täytyy kuunnella omaa intuitiotaan. On kyllä jännä, miten eri tavoin (esi)lukijat voivat joskus nähdä tietyt asiat tekstissä ja kokea tietyt hahmot. Ja myös kovin kiehtovaa.