Viimeiset hetkeni esikoiskirjailijana ovat meneillään. Se on jännä, miten kaksijakoisia fiiliksiä uuden kirjan odotus voi aiheuttaa. Samalla kun sitä kiihkeästi odottaa kirjansa ilmestymistä ja toivoo, että se saisi paljon lukijoita ja huomiota, niin samalla on myös pelottavaa, että kohta kirjan voi lukea periaatteessa kuka tahansa. Kaikkein pelottavin ajatus kuitenkin on, että kukaan ei lukisi kirjaa tai ei ainakaan sanoisi siitä mitään.
Ilmestyvä kirja on useimmiten kirjailijalle jo tarinaltaan vanha. On siitäkin jo vierähtänyt tovi, kun kirjoitin Salaisuuksia Delobriandissa, puhumattakaan siitä kun aloin ideoida ja suunitella tätä tarinaa. Uusi romaanikäsis, josta kirjoitan ensimmäistä versiota, on ollut viime aikoina kirjoittamisajatuksissani päällimmäisenä. Ja kuitenkin Salaisuuksia Delobriandissa on nyt niin ihanan uudenhehkuva.
Tuntuu hitusen haikealtakin luopua keijumaailmasta ja etenkin jo useamman vuoden matkassa mukana kulkeneista hahmoista. Salaisuuksia Delobriandissa -kirjassahan on osittain Dionnen tytöistä tuttuja ja osittain uusia hahmoja. Koskaan ei toki pidä sanoa ei koskaan, mutta ainakin tällä hetkellä ajattelen, etten kirjoita keijumaailmasta enää lisää, niin rakas kuin se on minulle ollutkin. Minulla ei ole enää ollut uusia ideoita siihen, sen sijaan päässäni pyörii uudenlaisia tarinaideoita, joista yhtä tosiaan jo kirjoitankin.
Päällimmäisenä tunteena on joka tapauksessa kupliva ilo siitä, että aivan kohta Salaisuuksia Delobriandissa on valmis kirja. :)