perjantai 30. syyskuuta 2022

Päivä, josta kaikki alkoi

Tasan seitsemän vuotta sitten - miten aika voi mennä näin nopeasti? -  oli erityisen merkityksellinen päivä. Sain silloin myönteisen kustannuspäätöksen esikoisromaanilleni. Koen, että minusta tuli tuolloin esikoiskirjailija, vaikka ”virallisesti” olin kai esikoiskirjailija vasta sitten, kun Dionnen tytöt ilmestyi. Joka tapauksessa myönteisen kustannuspäätöksen saaminen oli isompi muutos kirjoittajaidentiteettiini kuin itse kirjan ilmestyminen.

Sen jälkeen olen kirjoittanut kolme kirjaa lisää, ja kustantaja on vaihtunut huomattavasti parempaan. Olen saanut kirjailijuuden saralla paljon hienoja kokemuksia mutta ajoittain minulla on ollut myös näkymättömyysangsteja ja olen jännittänyt välillä kovastikin kirjojeni vastaanottoa. 


Minun on hyvin vaikea kuvitella itseäni ihmisenä, joka ei kirjoittaisi, tai vähintään sepittelisi tarinoita päänsä sisällä. Mutta olen kyllä miettinyt, olisinko innostunut kirjoittamisesta näin paljon, jos käsikseni olisivat keränneet pelkästään hylsyjä? Jos en olisi saanut kannustavaa palautetta jo kauan ennen kuin uskalsin lähestyä kustantamoja? Riittäisikö kiinnostukseni rustata romaanikäsiksiä pelkästään pöytälaatikkoon?

 

Kissanaisia ilmestyi äänikirjana elokuun lopussa. Kirja on saatavilla StorytelistaElisa Kirjasta ja BookbeatistaÄänikirjaversioon tehtiin uusi kansi, se on graafikko Anni Misinsarvan käsialaa. 



Pääsin nyt siis ensimmäistä kertaa elämässäni kuuntelemaan oman kirjani. Oli ihan jännä kokemus. Joitakin yksittäisiä kohtia tuli vastaan, jolloin lukija sanoi jonkin repliikin mielestäni hieman "väärällä" äänensävyllä/painolla, siis erilailla kuin olin itse kuvitellut asian kirjoittaessani. Mutta yleensä ottaen lukija Senja Rajalinilla oli miellyttävä ja sopivan ilmeikäs ääni. Olen kuullut, että jotkut kirjailijat ovat lukeneet äänikirjaversion itse, mutta itse en olisi halunnut (eikä sellaista kyllä ehdotettukaan).


lauantai 13. elokuuta 2022

Paluu keijumaailmaan ja äänikirja

Esikoisromaanini Dionnen tytöt ilmestyi reilu kuusi vuotta sitten, keväällä 2016. En ole lukenut kirjaa sen jälkeen, kun se valmistui, mitä nyt selannut joitakin yksittäisiä kohtia, kun pariin kirjailijaesiintymiseen on pitänyt saada lukunäyte. Tänä kesänä minua kuitenkin alkoi kiinnostaa, millainen kokemus sen lukeminen monen vuoden jälkeen olisi.

Nyt elokuussa tartuin tuumasta toimeen. Vähän jännittikin, että mitä jos en enää pitäisikään Dionnen tytöistä. Toki kirjoittajana kehittyminen kuuluu asiaan, mutta olisi silti tuntunut kauhealta, jos ensimmäinen julkaistu kirjani olisi jättänyt päällimmäiseksi tunteeksi myötähäpeän.


Olihan lukiessa joitakin hetkiä, jolloin sisäinen editorini heilutti punakynää. Että jos nyt kirjoittaisin tämän, poistaisin tuon lauseen, vaihtaisin tämän sanan tuohon jne. Siitä huolimatta tempauduin edelleen mukaan tarinaan enkä olisi muuttanut juonellisesti mitään.


Mitä hahmoihin tulee, tuntui vähän siltä kuin olisin tavannut vanhoja kavereita pitkästä aikaa. Ja vaikka hyvin tiesin, miten kenellekin käy, silti itkin, nauroin, liikutuin ja sain ylimääräistä sydämentykytystä yhdessä hahmojeni kanssa. Kai omien hahmojensa kohtalot kokee aina syvemmin kuin muiden, ja Dionnen tytöissä on aikas dramaattisia juonenkäänteitä.


Lukiessa tuli vastaan myös monia yksityiskohtia, joita en enää muistanut. Hetkittäin tuli sellainen jännä tunne, että hei, minäkö todella olen kirjoittanut tämän ja keksinyt kaikki nämä jutut (tai no, en ihan kaikkia ole keksinyt itse vaan joitakin olivat esilukijat ehdottaneet). 


Yleisesti ottaen tämä oli kiinnostava ja yllättävänkin tunteikas kokemus.


Pian saan kokea ensimmäistä kertaa myös sen, millaista on kuunnella omaa tekstiään vieraan henkilön lukemana. Nimittäin Kissanaisista ilmestyy äänikirjaversio 24.8. :-) 


En ole juurikaan harrastanut äänikirjoja, koska olen varsin epäauditiivinen ihminen, ja minun on aina ollut huomattavasti helpompi keskittyä luettuun kuin kuunneltuun tekstiin. Toisaalta tykkään kyllä kuunnella kirjallisuusaiheisia paneeleja ja haastatteluja esim. kirjamessuilla ja Finnconeissa. Tosin siinä auttanee, että näen puhujat. Mutta toki Kissanaisia pitää kuunnella. 

maanantai 4. heinäkuuta 2022

Finncon, vihdoinkin

Suomen paras kirjallisuustapahtuma Finncon toteutuu vihdoin kolmen vuoden tauon jälkeen Espoon Otaniemessä (Otakaari 1) 8-10.7. :-) Harmillisesti Tampereen vuoro jäi välistä mutta kivaa Finnconeissa on aina ollut paikkakunnasta riippumatta. Itse olen osallistunut tapahtumaan vuodesta 2013 alkaen.
Tänä vuonna pääsen esiintyjäksi seuraavaan paneeliin.
Romantiikka luo toivoa - romantiikasta spefissä
C-sali la 9.7. 13.00–13.45
Liliana Lento, J. S. Meresmaa, Veera Mäkelä, Elina Pitkäkangas ja Elina Rouhiainen keskustelevat romantiikasta spekulatiivisessa fiktiossa.

Paljon muutakin mielenkiintoista on tiedossa. Koko ohjelma löytyy tästä

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Hämärä kirjallisuustapahtuma ja muita kevätkuulumisia

Hämärä kirjallisuustapahtuma järjestetään pitkän tauon jälkeen Tampereella 14.5. Minullakin on siellä esiintyminen: kustantajani Matti Järvinen haastattelee minua Kissanaisista klo 14:40.

 Tässä ohjelma kokonaisuudessaan:

Paikka: Tammelakeskus, Itsenäisyydenkatu 21 B, 1 krs

11.00 Ovet ja myyntipöydät auki

11.30-11.35 Tilaisuuden avaus: Hämärä kevät (Saara Henriksson)

11.35-11.55 Haastattelu: Mikko Kamula: Kalevan pojat

12.00-12.45 Paneeli: Uusimmat utopiat kirjallisuudessa. Marisha Rasi-Koskinen, Emmi Itäranta, Siiri Enoranta, pj. Taru Kumara-Moisio. Järj. Pirkkalaiskirjailijat

13.00-13.45 Paneeli: Seikkailu fantasiassa. Erkka Leppänen, Kristel Nyberg, Jaakko Alamikkula, pj. M.G. Soikkeli. Järj. Vaskikirjat

13.45-14.00 KAHVITAUKO

14.00-14.40 Paneeli: Kauhua kotimaanmatkailussa. Toni Saarinen, Artemis Kelosaari, pj. Matti Järvinen. Järj. Nysalor-kustannus

14.40-15.00 Haastattelu: Liliana Lento: Kissanaisia

15.15-15.45 Paneeli: Kumma kirjoittaminen. Mia Myllymäki, Anni Nupponen. Järj. Osuuskumma-kustannus

15.45 Loppusanat: Kohti Finnconia


Alkuvuosi toi hienoja uutisia päivätyöhöni liittyen: sain viran ensimmäistä kertaa elämässäni. :) Pääsin palaamaan reilun parin vuoden tauon jälkeen tuttuun ja hyväksi havaittuun työpaikkaan, jossa olin ensin harjoittelijana ja sen jälkeen tein pitkän sijaisuuden. Mikä parasta, pesti on osa-aikainen, eli nyt saan taas tehdä kolmen päivän työviikkoa => enemmän aikaa ja energiaa kirjoittamiselle.

Olen saanut Kissanaisista jonkin verran palautetta, ja se on ollut ilahduttavan hyvää. Kirjalle on olemassa hento jatko-osaidea. Nyt olen kuitenkin kirjoittamassa jatko-osaa Koivu ja pihlajalle, ja Kissanaisiin liittyvä ideanpoikanen tarvitsee muutenkin vielä aikaa kypsyä ja vahvistua rauhassa.

En näköjään osaa kirjoittaa vain yksittäistä romaania. Mutta en myöskään osaa suunnitella kirjoittamisiani niin pitkäjänteisesti, että alusta asti aikoisin kirjoittaa trilogian, mistään pidemmästä sarjasta nyt puhumattakaan. Aina minulla on ollut ensin suunnitelma vain yksittäiseen kirjaan. Vaan kun ko. kirja valmistuu, mieleen alkaa pukata kuin varkain ajatuksia jatkosta. Olen miettinyt, että ehkä kyseessä on osittain myös psykologinen tarve: jatko-osien ideoiminen mahdollistaa sen, ettei minun tarvitsekaan vielä luopua rakkaiksi käyneistä hahmoista ja kirjan maailmasta. Sekin on jännää kirjoittamisessa, etten koskaan voi varmaksi tietää etukäteen, kuinka paljon tarinaa kenestäkin romaanihenkilöstä lopulta riittää. Joskus sivuhenkilö pääsee jatko-osassa enemmän päärooliin, ja vastaavasti päähenkilö putoaa sivurooliin. Ja joskus sellaisille henkilöille, joista alkuun luulisin, että tarinaa riittäisi eniten, ei enää olekaan sijaa jatko-osassa

 


maanantai 6. joulukuuta 2021

Tampereen kirjamessut ja ihana ensikohtaaminen

Kesällä 2017 näin kumman kiehtovan unen, joka ei haihtunut mielestä aamun tullen vaan jäi pyörimään päässäni vaatien huomiota. Aloin sitten hereillä ollessani kehitellä sitä tarinallisemmaksi. Pikku hiljaa idea kehittyi ja sai lihaa luidensa ympärille. Nyt matka on tullut päätepisteeseensä, ja lopputuloksena on niin kaunis ja uudenhehkuva kirja. <3 Kissanaisia näki päivänvalon Tampereen kirjamessuilla hyytävän kylmänä mutta ihmeen kauniina alkutalven päivänä. 

Tämä olikin ensimmäinen kerta, että aivan uunituoretta kirjaani oli myynnissä jossain isommassa tapahtumassa - pääsin itsekin näkemään valmiin kirjan vasta messuilla. Kaksi ensimmäistä kirjaani julkaissut Torni ei harrastanut mitään tapahtumamyyntejä - sekin oli yksi syy etsiä uutta kustantajaa. Koivu ja pihlaja piti julkaista Tampereen Finnconissa 2020, ja kirja valmistui ajallaan kyllä, mutta sitä Finnconiahan ei sitten ollut. Koivu ja pihlaja on kyllä ollut myynnissä aiemmissa tämän syksyn tapahtumissa, mutta se on myyntinäkökulmasta jo aika vanha kirja. Mutta nyt neljäs kerta toden sanoi. :)

Jännitin kyllä pitkin syksyä, toteutuuko tämä vieläkään. Ensin pelkäsin, että korona onnistuu vielä pilaamaan Tampereen kirjamessutkin. Sitten kun varmistui, että messut toteutuvat ihan oikeasti, luin Facebookin kirjoittajaryhmästä, että painotaloissa on kova ruuhka ja paperipulakin vielä, on kuulemma koko Euroopan laajuinen ongelma. No siitähän minä kehitin uuden jännittämisen aiheen, että Kissanaisia juuttuu siihen ruuhkaan eikä ehdi messuille. Kun kustantaja laittoi maanantaina viestiä, että kirjalähetys on saapunut, saatoin vihdoin huokaista helpotuksesta.

Kissanaisten viikonloppu oli kokonaisuudessaan ihana ja elämyksellinen. Kirja kävi kaupaksi  messuilla ilahduttavan, suorastaan yllättävän hyvin - olin jännittänyt vähän sitäkin, ostaako kirjaa kukaan, mitä jos se hukkuu messujen kaiken kirjapaljouden sekaan. Lisäksi mielenkiintoista  kirjamessuohjelmaa mm. säeromaanin kirjoittamisesta ja suomentamisen kiemuroista. Hyvää ruokaa, juomaa ja ihanien ihmisten seuraa. Varsinaisia julkkareita ei nyt ollut, koska ei löydetty sopivaa ja kohtuuhintaista paikkaa, mikä olisi ollut vapaana ko. viikonloppuna, mutta lauantaina istuttiin kyllä pienellä kirjallisuusporukalla iltaa eräässä kivassa pubissa. Sokerina pohjalla sunnuntai-iltana kerrassaan upea Kaija Koon konsertti.




 


perjantai 22. lokakuuta 2021

Kansi


Kissanaisten kansi on valmis. Kansikuvasta kuuluu kiitos Eve Lumertolle, joka on Nysalorin tämän vuoden esikoiskirjailija. :)

Enää kuusi viikkoa kirjan ilmestymiseen, julkaisuprosessi on käynyt tällä kertaa yllättävänkin nopeasti. Tuntuu jotenkin hassulta, että Kissanaisia ilmestyy niin loppuvuodesta. Se on vielä vuoden 2021 kirja, mutta palautteet tulevat oletettavasti suurimmaksi osaksi vasta seuraavan vuoden puolella ja ehtineekö tuo kirjastoihinkaan enää tänä vuonna, joten käytännössä se on kuitenkin enemmän vuoden 2022 kirja. Vaikka eihän vuosiluvuilla toki oikeasti ole väliä.

 

 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Kissanaisia ja kirjoittajahaaste

Tarinoiden nimeäminen on minulle useimmiten vaikeaa, mutta nyt tulevalla kirjallani on vihdoin nimi. :) Oli sillä tietysti työnimi, jolla lähetin käsiksen kustantajalle, mutta kustantaja oli sitä mieltä, että lopullista nimeä voisi vielä pohtia. Joulukuusta alkaen pääsette siis lukemaan KISSANAISIA. 

***

Facebookissa on kiertänyt kiva #minäkirjoittajana -haaste. Päätin haastaa itse itseni. 

Kirjoittajana olen: 

- Spefisti. Kun spefille antoi pikkusormen… Olen viimeksi kirjoittanut tarinan ilman mitään spefielementtiä muistaakseni vuonna 2010 (kyseessä on ”pöytälaatikossa” oleva novelli). Seuralla on saattanut myös olla vaikutusta. Terveisiä kaikille entisille Paperiarkki-tovereille ja myös uudemmille spefisti-kavereille. <3

- Henkilövetoinen. Vaikka olen kirjoittanut kahdesta eri fantasiamaailmasta, tarinani lähtevät aina kehittymään hahmot edellä. Ja usein ne fantasia/spefiominaisuudetkin liittyvät juuri hahmoihin. Esim. ensin tuli idea ja halu kirjoittaa keijuista, ja sitten vasta aloin miettimään, että millaisessa maailmassa he elävät. Olenkin ollut erityisen otettu palautteista, jossa kirjan maailmaa on kehuttu. Koska oikeasti maailmanrakennus on minulle paljon vaikeampaa kuin hahmojen ja heidän välistensä suhteiden kehittely. 

- Sateenkaareva. Useissa tarinoissa ja kaikissa julkaistuissa kirjoissani (mukaan lukien tuleva Kissanaisia) on sateenkaarihahmoja. Useimmiten lesbo- tai bi-naisia. 

- Moninäkökulmainen. Toistaiseksi romaanini ovat olleet sellaisia, ettei niiden tarinaa voi kertoa vain yhden henkilön näkökulmasta. Näkökulmahenkilöitä on ollut vähintään kolme. Novelleja olen toki kirjoittanut yhdellä näkökulmahenkilöllä. 

- Fiilistelijä. Kirjoittaminen on enimmäkseen tosi kivaa, ja eläydyn tarinaan ja hahmoihini vahvasti. Paradoksaalista kyllä, joskus sellaisten kohtausten kirjoittaminen on erityisen nautinnollista, joita en missään tapauksessa haluaisi tosielämässäni kokea. Joskus saatan kirjoittaa myös tutustuakseni hahmoihin paremmin sellaisia irrallisia kohtauksia, joiden ei ole tarkoituskaan tulla varsinaiseen käsikseen.