Iloinen kevätuutinen

Sain viime viikolla uuden kustannussopimuksen. :) Tuleva kirja Florenian neidot on vuonna 2020 ilmestyneen Koivu ja pihlajan jatko-osa.

Kauheasti taas jännitti tämänkin käsiksen kohtalo. Vaikka olen julkaissut jo neljä kirjaa. Vaikka ajattelin järjellä, että ei tämä käsis nyt voi olla laadullisesti olennaisesti huonompi kuin kaksi aiempaa, nykyisen kustantajani Nysalorin julkaisemaa kirjaa. Ja että ei kai kustantaja nyt olisi kysellyt käsiksen edistymisestä, ellei hän olisi kiinnostunut julkaisemaan sitä. Ja että kustantajalla kestää vastata kauemmin kuin viimeksi siksi, että hänellä on paljon töitä. Silti tuli välillä sellaisia ajatuksia, että jos hiljaisuus onkin merkki siitä, että kustantaja miettii miten ilmaista kohteliaasti: ”Käsiksesi on ihan paska, en minä tämmöistä julkaise.”

Turhaanpa taas stressasin. No, ehkä jonkin sortin panikointi tässä vaiheessa kuuluu asiaan. On sitä kuulemma nimekkäämmilläkin kirjailijoilla. Ja jos kustannussopimuksia ajattelisi itsestään selvyyksinä, osaisiko niistä silloin iloitakaan?

Päivä, josta kaikki alkoi

Tasan seitsemän vuotta sitten - miten aika voi mennä näin nopeasti? -  oli erityisen merkityksellinen päivä. Sain silloin myönteisen kustannuspäätöksen esikoisromaanilleni. Koen, että minusta tuli tuolloin esikoiskirjailija, vaikka ”virallisesti” olin kai esikoiskirjailija vasta sitten, kun Dionnen tytöt ilmestyi. Joka tapauksessa myönteisen kustannuspäätöksen saaminen oli isompi muutos kirjoittajaidentiteettiini kuin itse kirjan ilmestyminen.

Sen jälkeen olen kirjoittanut kolme kirjaa lisää, ja kustantaja on vaihtunut huomattavasti parempaan. Olen saanut kirjailijuuden saralla paljon hienoja kokemuksia mutta ajoittain minulla on ollut myös näkymättömyysangsteja ja olen jännittänyt välillä kovastikin kirjojeni vastaanottoa. 

Minun on hyvin vaikea kuvitella itseäni ihmisenä, joka ei kirjoittaisi, tai vähintään sepittelisi tarinoita päänsä sisällä. Mutta olen kyllä miettinyt, olisinko innostunut kirjoittamisesta näin paljon, jos käsikseni olisivat keränneet pelkästään hylsyjä? Jos en olisi saanut kannustavaa palautetta jo kauan ennen kuin uskalsin lähestyä kustantamoja? Riittäisikö kiinnostukseni rustata romaanikäsiksiä pelkästään pöytälaatikkoon?

 

Kissanaisia ilmestyi äänikirjana elokuun lopussa. Kirja on saatavilla Storytelista, Elisa Kirjasta ja Bookbeatista. Äänikirjaversioon tehtiin uusi kansi, se on graafikko Anni Misinsarvan käsialaa. 

Pääsin nyt siis ensimmäistä kertaa elämässäni kuuntelemaan oman kirjani. Oli ihan jännä kokemus. Joitakin yksittäisiä kohtia tuli vastaan, jolloin lukija sanoi jonkin repliikin mielestäni hieman "väärällä" äänensävyllä/painolla, siis erilailla kuin olin itse kuvitellut asian kirjoittaessani. Mutta yleensä ottaen lukija Senja Rajalinilla oli miellyttävä ja sopivan ilmeikäs ääni. Olen kuullut, että jotkut kirjailijat ovat lukeneet äänikirjaversion itse, mutta itse en olisi halunnut (eikä sellaista kyllä ehdotettukaan).

Paluu keijumaailmaan ja äänikirja

Esikoisromaanini Dionnen tytöt ilmestyi reilu kuusi vuotta sitten, keväällä 2016. En ole lukenut kirjaa sen jälkeen, kun se valmistui, mitä nyt selannut joitakin yksittäisiä kohtia, kun pariin kirjailijaesiintymiseen on pitänyt saada lukunäyte. Tänä kesänä minua kuitenkin alkoi kiinnostaa, millainen kokemus sen lukeminen monen vuoden jälkeen olisi.

Nyt elokuussa tartuin tuumasta toimeen. Vähän jännittikin, että mitä jos en enää pitäisikään Dionnen tytöistä. Toki kirjoittajana kehittyminen kuuluu asiaan, mutta olisi silti tuntunut kauhealta, jos ensimmäinen julkaistu kirjani olisi jättänyt päällimmäiseksi tunteeksi myötähäpeän.

Olihan lukiessa joitakin hetkiä, jolloin sisäinen editorini heilutti punakynää. Että jos nyt kirjoittaisin tämän, poistaisin tuon lauseen, vaihtaisin tämän sanan tuohon jne. Siitä huolimatta tempauduin edelleen mukaan tarinaan enkä olisi muuttanut juonellisesti mitään.

Mitä hahmoihin tulee, tuntui vähän siltä kuin olisin tavannut vanhoja kavereita pitkästä aikaa. Ja vaikka hyvin tiesin, miten kenellekin käy, silti itkin, nauroin, liikutuin ja sain ylimääräistä sydämentykytystä yhdessä hahmojeni kanssa. Kai omien hahmojensa kohtalot kokee aina syvemmin kuin muiden, ja Dionnen tytöissä on aikas dramaattisia juonenkäänteitä.

Lukiessa tuli vastaan myös monia yksityiskohtia, joita en enää muistanut. Hetkittäin tuli sellainen jännä tunne, että hei, minäkö todella olen kirjoittanut tämän ja keksinyt kaikki nämä jutut (tai no, en ihan kaikkia ole keksinyt itse vaan joitakin olivat esilukijat ehdottaneet). 

Yleisesti ottaen tämä oli kiinnostava ja yllättävänkin tunteikas kokemus.

Pian saan kokea ensimmäistä kertaa myös sen, millaista on kuunnella omaa tekstiään vieraan henkilön lukemana. Nimittäin Kissanaisista ilmestyy äänikirjaversio 24.8. :-) 

En ole juurikaan harrastanut äänikirjoja, koska olen varsin epäauditiivinen ihminen, ja minun on aina ollut huomattavasti helpompi keskittyä luettuun kuin kuunneltuun tekstiin. Toisaalta tykkään kyllä kuunnella kirjallisuusaiheisia paneeleja ja haastatteluja esim. kirjamessuilla ja Finnconeissa. Tosin siinä auttanee, että näen puhujat. Mutta toki Kissanaisia pitää kuunnella. 

Finncon, vihdoinkin

Suomen paras kirjallisuustapahtuma Finncon toteutuu vihdoin kolmen vuoden tauon jälkeen Espoon Otaniemessä (Otakaari 1) 8-10.7. :-) Harmillisesti Tampereen vuoro jäi välistä mutta kivaa Finnconeissa on aina ollut paikkakunnasta riippumatta. Itse olen osallistunut tapahtumaan vuodesta 2013 alkaen.

Tänä vuonna pääsen esiintyjäksi seuraavaan paneeliin.

Romantiikka luo toivoa - romantiikasta spefissä

C-sali la 9.7. 13.00–13.45

Liliana Lento, J. S. Meresmaa, Veera Mäkelä, Elina Pitkäkangas ja Elina Rouhiainen keskustelevat romantiikasta spekulatiivisessa fiktiossa.

Paljon muutakin mielenkiintoista on tiedossa. Koko ohjelma löytyy tästä

Hämärä kirjallisuustapahtuma ja muita kevätkuulumisia

Hämärä kirjallisuustapahtuma järjestetään pitkän tauon jälkeen Tampereella 14.5. Minullakin on siellä esiintyminen: kustantajani Matti Järvinen haastattelee minua Kissanaisista klo 14:40.

 Tässä ohjelma kokonaisuudessaan:

Paikka: Tammelakeskus, Itsenäisyydenkatu 21 B, 1 krs

11.00 Ovet ja myyntipöydät auki

11.30-11.35 Tilaisuuden avaus: Hämärä kevät (Saara Henriksson)

11.35-11.55 Haastattelu: Mikko Kamula: Kalevan pojat

12.00-12.45 Paneeli: Uusimmat utopiat kirjallisuudessa. Marisha Rasi-Koskinen, Emmi Itäranta, Siiri Enoranta, pj. Taru Kumara-Moisio. Järj. Pirkkalaiskirjailijat

13.00-13.45 Paneeli: Seikkailu fantasiassa. Erkka Leppänen, Kristel Nyberg, Jaakko Alamikkula, pj. M.G. Soikkeli. Järj. Vaskikirjat

13.45-14.00 KAHVITAUKO

14.00-14.40 Paneeli: Kauhua kotimaanmatkailussa. Toni Saarinen, Artemis Kelosaari, pj. Matti Järvinen. Järj. Nysalor-kustannus

14.40-15.00 Haastattelu: Liliana Lento: Kissanaisia

15.15-15.45 Paneeli: Kumma kirjoittaminen. Mia Myllymäki, Anni Nupponen. Järj. Osuuskumma-kustannus

15.45 Loppusanat: Kohti Finnconia

Alkuvuosi toi hienoja uutisia päivätyöhöni liittyen: sain viran ensimmäistä kertaa elämässäni. :) Pääsin palaamaan reilun parin vuoden tauon jälkeen tuttuun ja hyväksi havaittuun työpaikkaan, jossa olin ensin harjoittelijana ja sen jälkeen tein pitkän sijaisuuden. Mikä parasta, pesti on osa-aikainen, eli nyt saan taas tehdä kolmen päivän työviikkoa => enemmän aikaa ja energiaa kirjoittamiselle.

Olen saanut Kissanaisista jonkin verran palautetta, ja se on ollut ilahduttavan hyvää. Kirjalle on olemassa hento jatko-osaidea. Nyt olen kuitenkin kirjoittamassa jatko-osaa Koivu ja pihlajalle, ja Kissanaisiin liittyvä ideanpoikanen tarvitsee muutenkin vielä aikaa kypsyä ja vahvistua rauhassa.

En näköjään osaa kirjoittaa vain yksittäistä romaania. Mutta en myöskään osaa suunnitella kirjoittamisiani niin pitkäjänteisesti, että alusta asti aikoisin kirjoittaa trilogian, mistään pidemmästä sarjasta nyt puhumattakaan. Aina minulla on ollut ensin suunnitelma vain yksittäiseen kirjaan. Vaan kun ko. kirja valmistuu, mieleen alkaa pukata kuin varkain ajatuksia jatkosta. Olen miettinyt, että ehkä kyseessä on osittain myös psykologinen tarve: jatko-osien ideoiminen mahdollistaa sen, ettei minun tarvitsekaan vielä luopua rakkaiksi käyneistä hahmoista ja kirjan maailmasta. Sekin on jännää kirjoittamisessa, etten koskaan voi varmaksi tietää etukäteen, kuinka paljon tarinaa kenestäkin romaanihenkilöstä lopulta riittää. Joskus sivuhenkilö pääsee jatko-osassa enemmän päärooliin, ja vastaavasti päähenkilö putoaa sivurooliin. Ja joskus sellaisille henkilöille, joista alkuun luulisin, että tarinaa riittäisi eniten, ei enää olekaan sijaa jatko-osassa

 

Tampereen kirjamessut ja ihana ensikohtaaminen

Kesällä 2017 näin kumman kiehtovan unen, joka ei haihtunut mielestä aamun tullen vaan jäi pyörimään päässäni vaatien huomiota. Aloin sitten hereillä ollessani kehitellä sitä tarinallisemmaksi. Pikku hiljaa idea kehittyi ja sai lihaa luidensa ympärille. Nyt matka on tullut päätepisteeseensä, ja lopputuloksena on niin kaunis ja uudenhehkuva kirja. <3 Kissanaisia näki päivänvalon Tampereen kirjamessuilla hyytävän kylmänä mutta ihmeen kauniina alkutalven päivänä. 

Tämä olikin ensimmäinen kerta, että aivan uunituoretta kirjaani oli myynnissä jossain isommassa tapahtumassa - pääsin itsekin näkemään valmiin kirjan vasta messuilla. Kaksi ensimmäistä kirjaani julkaissut Torni ei harrastanut mitään tapahtumamyyntejä - sekin oli yksi syy etsiä uutta kustantajaa. Koivu ja pihlaja piti julkaista Tampereen Finnconissa 2020, ja kirja valmistui ajallaan kyllä, mutta sitä Finnconiahan ei sitten ollut. Koivu ja pihlaja on kyllä ollut myynnissä aiemmissa tämän syksyn tapahtumissa, mutta se on myyntinäkökulmasta jo aika vanha kirja. Mutta nyt neljäs kerta toden sanoi. :)

Jännitin kyllä pitkin syksyä, toteutuuko tämä vieläkään. Ensin pelkäsin, että korona onnistuu vielä pilaamaan Tampereen kirjamessutkin. Sitten kun varmistui, että messut toteutuvat ihan oikeasti, luin Facebookin kirjoittajaryhmästä, että painotaloissa on kova ruuhka ja paperipulakin vielä, on kuulemma koko Euroopan laajuinen ongelma. No siitähän minä kehitin uuden jännittämisen aiheen, että Kissanaisia juuttuu siihen ruuhkaan eikä ehdi messuille. Kun kustantaja laittoi maanantaina viestiä, että kirjalähetys on saapunut, saatoin vihdoin huokaista helpotuksesta.

Kissanaisten viikonloppu oli kokonaisuudessaan ihana ja elämyksellinen. Kirja kävi kaupaksi  messuilla ilahduttavan, suorastaan yllättävän hyvin - olin jännittänyt vähän sitäkin, ostaako kirjaa kukaan, mitä jos se hukkuu messujen kaiken kirjapaljouden sekaan. Lisäksi mielenkiintoista  kirjamessuohjelmaa mm. säeromaanin kirjoittamisesta ja suomentamisen kiemuroista. Hyvää ruokaa, juomaa ja ihanien ihmisten seuraa. Varsinaisia julkkareita ei nyt ollut, koska ei löydetty sopivaa ja kohtuuhintaista paikkaa, mikä olisi ollut vapaana ko. viikonloppuna, mutta lauantaina istuttiin kyllä pienellä kirjallisuusporukalla iltaa eräässä kivassa pubissa. Sokerina pohjalla sunnuntai-iltana kerrassaan upea Kaija Koon konsertti.




 

Kansi

Kissanaisten kansi on valmis. Kansikuvasta kuuluu kiitos Eve Lumertolle, joka on Nysalorin tämän vuoden esikoiskirjailija. :)

Enää kuusi viikkoa kirjan ilmestymiseen, julkaisuprosessi on käynyt tällä kertaa yllättävänkin nopeasti. Tuntuu jotenkin hassulta, että Kissanaisia ilmestyy niin loppuvuodesta. Se on vielä vuoden 2021 kirja, mutta palautteet tulevat oletettavasti suurimmaksi osaksi vasta seuraavan vuoden puolella ja ehtineekö tuo kirjastoihinkaan enää tänä vuonna, joten käytännössä se on kuitenkin enemmän vuoden 2022 kirja. Vaikka eihän vuosiluvuilla toki oikeasti ole väliä.