sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Kissanaisia ja kirjoittajahaaste

Tarinoiden nimeäminen on minulle useimmiten vaikeaa, mutta nyt tulevalla kirjallani on vihdoin nimi. :) Oli sillä tietysti työnimi, jolla lähetin käsiksen kustantajalle, mutta kustantaja oli sitä mieltä, että lopullista nimeä voisi vielä pohtia. Joulukuusta alkaen pääsette siis lukemaan KISSANAISIA. 

***

Facebookissa on kiertänyt kiva #minäkirjoittajana -haaste. Päätin haastaa itse itseni. 

Kirjoittajana olen: 

- Spefisti. Kun spefille antoi pikkusormen… Olen viimeksi kirjoittanut tarinan ilman mitään spefielementtiä muistaakseni vuonna 2010 (kyseessä on ”pöytälaatikossa” oleva novelli). Seuralla on saattanut myös olla vaikutusta. Terveisiä kaikille entisille Paperiarkki-tovereille ja myös uudemmille spefisti-kavereille. <3

- Henkilövetoinen. Vaikka olen kirjoittanut kahdesta eri fantasiamaailmasta, tarinani lähtevät aina kehittymään hahmot edellä. Ja usein ne fantasia/spefiominaisuudetkin liittyvät juuri hahmoihin. Esim. ensin tuli idea ja halu kirjoittaa keijuista, ja sitten vasta aloin miettimään, että millaisessa maailmassa he elävät. Olenkin ollut erityisen otettu palautteista, jossa kirjan maailmaa on kehuttu. Koska oikeasti maailmanrakennus on minulle paljon vaikeampaa kuin hahmojen ja heidän välistensä suhteiden kehittely. 

- Sateenkaareva. Useissa tarinoissa ja kaikissa julkaistuissa kirjoissani (mukaan lukien tuleva Kissanaisia) on sateenkaarihahmoja. Useimmiten lesbo- tai bi-naisia. 

- Moninäkökulmainen. Toistaiseksi romaanini ovat olleet sellaisia, ettei niiden tarinaa voi kertoa vain yhden henkilön näkökulmasta. Näkökulmahenkilöitä on ollut vähintään kolme. Novelleja olen toki kirjoittanut yhdellä näkökulmahenkilöllä. 

- Fiilistelijä. Kirjoittaminen on enimmäkseen tosi kivaa, ja eläydyn tarinaan ja hahmoihini vahvasti. Paradoksaalista kyllä, joskus sellaisten kohtausten kirjoittaminen on erityisen nautinnollista, joita en missään tapauksessa haluaisi tosielämässäni kokea. Joskus saatan kirjoittaa myös tutustuakseni hahmoihin paremmin sellaisia irrallisia kohtauksia, joiden ei ole tarkoituskaan tulla varsinaiseen käsikseen.