maanantai 6. joulukuuta 2021

Tampereen kirjamessut ja ihana ensikohtaaminen

Kesällä 2017 näin kumman kiehtovan unen, joka ei haihtunut mielestä aamun tullen vaan jäi pyörimään päässäni vaatien huomiota. Aloin sitten hereillä ollessani kehitellä sitä tarinallisemmaksi. Pikku hiljaa idea kehittyi ja sai lihaa luidensa ympärille. Nyt matka on tullut päätepisteeseensä, ja lopputuloksena on niin kaunis ja uudenhehkuva kirja. <3 Kissanaisia näki päivänvalon Tampereen kirjamessuilla hyytävän kylmänä mutta ihmeen kauniina alkutalven päivänä. 

Tämä olikin ensimmäinen kerta, että aivan uunituoretta kirjaani oli myynnissä jossain isommassa tapahtumassa - pääsin itsekin näkemään valmiin kirjan vasta messuilla. Kaksi ensimmäistä kirjaani julkaissut Torni ei harrastanut mitään tapahtumamyyntejä - sekin oli yksi syy etsiä uutta kustantajaa. Koivu ja pihlaja piti julkaista Tampereen Finnconissa 2020, ja kirja valmistui ajallaan kyllä, mutta sitä Finnconiahan ei sitten ollut. Koivu ja pihlaja on kyllä ollut myynnissä aiemmissa tämän syksyn tapahtumissa, mutta se on myyntinäkökulmasta jo aika vanha kirja. Mutta nyt neljäs kerta toden sanoi. :)

Jännitin kyllä pitkin syksyä, toteutuuko tämä vieläkään. Ensin pelkäsin, että korona onnistuu vielä pilaamaan Tampereen kirjamessutkin. Sitten kun varmistui, että messut toteutuvat ihan oikeasti, luin Facebookin kirjoittajaryhmästä, että painotaloissa on kova ruuhka ja paperipulakin vielä, on kuulemma koko Euroopan laajuinen ongelma. No siitähän minä kehitin uuden jännittämisen aiheen, että Kissanaisia juuttuu siihen ruuhkaan eikä ehdi messuille. Kun kustantaja laittoi maanantaina viestiä, että kirjalähetys on saapunut, saatoin vihdoin huokaista helpotuksesta.

Kissanaisten viikonloppu oli kokonaisuudessaan ihana ja elämyksellinen. Kirja kävi kaupaksi  messuilla ilahduttavan, suorastaan yllättävän hyvin - olin jännittänyt vähän sitäkin, ostaako kirjaa kukaan, mitä jos se hukkuu messujen kaiken kirjapaljouden sekaan. Lisäksi mielenkiintoista  kirjamessuohjelmaa mm. säeromaanin kirjoittamisesta ja suomentamisen kiemuroista. Hyvää ruokaa, juomaa ja ihanien ihmisten seuraa. Varsinaisia julkkareita ei nyt ollut, koska ei löydetty sopivaa ja kohtuuhintaista paikkaa, mikä olisi ollut vapaana ko. viikonloppuna, mutta lauantaina istuttiin kyllä pienellä kirjallisuusporukalla iltaa eräässä kivassa pubissa. Sokerina pohjalla sunnuntai-iltana kerrassaan upea Kaija Koon konsertti.




 


perjantai 22. lokakuuta 2021

Kansi


Kissanaisten kansi on valmis. Kansikuvasta kuuluu kiitos Eve Lumertolle, joka on Nysalorin tämän vuoden esikoiskirjailija. :)

Enää kuusi viikkoa kirjan ilmestymiseen, julkaisuprosessi on käynyt tällä kertaa yllättävänkin nopeasti. Tuntuu jotenkin hassulta, että Kissanaisia ilmestyy niin loppuvuodesta. Se on vielä vuoden 2021 kirja, mutta palautteet tulevat oletettavasti suurimmaksi osaksi vasta seuraavan vuoden puolella ja ehtineekö tuo kirjastoihinkaan enää tänä vuonna, joten käytännössä se on kuitenkin enemmän vuoden 2022 kirja. Vaikka eihän vuosiluvuilla toki oikeasti ole väliä.

 

 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Kissanaisia ja kirjoittajahaaste

Tarinoiden nimeäminen on minulle useimmiten vaikeaa, mutta nyt tulevalla kirjallani on vihdoin nimi. :) Oli sillä tietysti työnimi, jolla lähetin käsiksen kustantajalle, mutta kustantaja oli sitä mieltä, että lopullista nimeä voisi vielä pohtia. Joulukuusta alkaen pääsette siis lukemaan KISSANAISIA. 

***

Facebookissa on kiertänyt kiva #minäkirjoittajana -haaste. Päätin haastaa itse itseni. 

Kirjoittajana olen: 

- Spefisti. Kun spefille antoi pikkusormen… Olen viimeksi kirjoittanut tarinan ilman mitään spefielementtiä muistaakseni vuonna 2010 (kyseessä on ”pöytälaatikossa” oleva novelli). Seuralla on saattanut myös olla vaikutusta. Terveisiä kaikille entisille Paperiarkki-tovereille ja myös uudemmille spefisti-kavereille. <3

- Henkilövetoinen. Vaikka olen kirjoittanut kahdesta eri fantasiamaailmasta, tarinani lähtevät aina kehittymään hahmot edellä. Ja usein ne fantasia/spefiominaisuudetkin liittyvät juuri hahmoihin. Esim. ensin tuli idea ja halu kirjoittaa keijuista, ja sitten vasta aloin miettimään, että millaisessa maailmassa he elävät. Olenkin ollut erityisen otettu palautteista, jossa kirjan maailmaa on kehuttu. Koska oikeasti maailmanrakennus on minulle paljon vaikeampaa kuin hahmojen ja heidän välistensä suhteiden kehittely. 

- Sateenkaareva. Useissa tarinoissa ja kaikissa julkaistuissa kirjoissani (mukaan lukien tuleva Kissanaisia) on sateenkaarihahmoja. Useimmiten lesbo- tai bi-naisia. 

- Moninäkökulmainen. Toistaiseksi romaanini ovat olleet sellaisia, ettei niiden tarinaa voi kertoa vain yhden henkilön näkökulmasta. Näkökulmahenkilöitä on ollut vähintään kolme. Novelleja olen toki kirjoittanut yhdellä näkökulmahenkilöllä. 

- Fiilistelijä. Kirjoittaminen on enimmäkseen tosi kivaa, ja eläydyn tarinaan ja hahmoihini vahvasti. Paradoksaalista kyllä, joskus sellaisten kohtausten kirjoittaminen on erityisen nautinnollista, joita en missään tapauksessa haluaisi tosielämässäni kokea. Joskus saatan kirjoittaa myös tutustuakseni hahmoihin paremmin sellaisia irrallisia kohtauksia, joiden ei ole tarkoituskaan tulla varsinaiseen käsikseen.

maanantai 2. elokuuta 2021

Kivoja kesäkuulumisia

Kesän aikana on taas tapahtunut hienoja kirjailijajuttuja. Sain viime kuussa kustannussopimuksen työn alla olevalle käsikselleni. :) Nysalor julkaisee tämänkin kirjan, sen on tarkoitus  ilmestyä joulukuun alussa Tampereen kirjamessujen aikaan.  

Kyllä käsiksen lähettäminen kustantajalle ja vastauksen odottaminen vaan edelleen oli jännittävää, vaikka hän olikin jo alustavasti näyttänyt vihreää valoa - toki ei tällä kerralla ihan niin jännittävää kuin pari vuotta sitten, kun tarjosin edellistä käsistä ihan uusille kustantajille.

Tämä tarina sijoittuu vaihteeksi tähän maailmaan -  ja vieläpä Tampereelle :) - toki jälleen spefielementillä höystettynä. Kuvitteellisista maista kirjoittamisen vastapainoksi on tuntunut hauskalta vaihtelulta, kun olen voinut hyödyntää miljöökuvauksessa oikeita paikkoja ja ripotella tekstiin mukaan myös joitakin nykymaailman ilmiöitä - paitsi että mitään koronajuttuja en todellakaan ole halunnut tähän kirjoittaa. Luvassa on perhesalaisuuksia ja spefikissaeläimiä. Tämä tarina sai alkusysäyksensä erityisen kiehtovasta unesta, joka ei jättänyt rauhaan.

Pääsin myös Kehrääjä-lehden sateenkaariaiheiseen ryhmähaastatteluun kahdeksan muun Pirkkalaiskirjailijan kanssa. Haastattelun voi lukea tästä

Jokaisesta kirjastani tosiaan löytyy sateenkaarihahmoja, tuleva teos mukaan lukien. Miksikö näin? No, omasta vähemmistöstä kirjoittaminen on ollut minulle luontevaa ja kivaa, jokaiseen romaanikäsikirjoitukseeni meinaa tulla ainakin yksi lesbo- tai bi-nainen. Mutta pidän kyllä tärkeänä myös sitä, että olen voinut omalta pieneltä osaltani kantaa korteni sateenkaarikirjallisuuden kekoon ja olla mukana edistämässä kirjallisuuden moninaisuutta. Samoin pidän tärkeänä kirjoittaa ei-ongelmakeskeistä sateenkaarikirjallisuutta, että seksuaalivähemmistöön kuuluminen on hahmolle vain yksi ominaisuus muiden joukossa, eivätkä toisetkaan tee siitä numeroa.
 

maanantai 24. toukokuuta 2021

Viisi vuotta

Esikoisromaanini Dionnen tytöt ilmestyi tasan viisi vuotta sitten. Ja minä ihmettelen, että miten siitä voi olla jo niin kauan. Onhan tämän viiden vuoden aikana tapahtunut monenlaista: olen valmistunut sosiaalityöntekijäksi, työskennellyt kolmessa eri paikassa, julkaissut kaksi kirjaa lisää, ja on ollut monenlaista ilon ja huolen aihetta niin kuin nyt elämässä aina. Toisaalta silti tuntuu siltä kuin se ihmeellinen päivä, jolloin sain ”olemme kiinnostunut julkaisemaan Dionnen tytöt” -sähköpostin, olisi ollut vasta hetki sitten. 

Mitä olen oppinut kirjailijana olemisesta näiden viiden vuoden aikana?

  • Ajattelin joskus ennen, että pöytälaatikkokirjoittajana saan kirjoittaa, mistä haluan. Jotenkin kuvittelin silloin, että ”oikeat” kirjailijat kirjoittavat siitä, mistä ”pitäisi”, mikä on myyvää ja ”järkevää” jne. Näin jälkeenpäin tämä ajatus tuntuu ihan hassulta. Eli ei ole todellakaan mennyt näin, vaan kirjoitan edelleen juuri siitä mistä haluan. Toisaalta enhän minä kirjoittamisellani elä, ja olen kuullut joidenkin tekevän tilaustöitäkin. Ja toki muokkaan nykyään tekstejäni paljon enemmän kuin pöytälaatikkokirjoittaja-aikoinani: viilaan pilkkua, sulattelen esilukijoiden ja kustantajan palautteita, pohdin miten ilmaisen tämän asian ja kirjoitan tuon juonenkäänteen mahdollisimman hyvin jne. Mutta itse tarinaan pitää olla intohimo, sen pitää oikeasti kiehtoa minua. Ei minulle ole muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa niistä ideoista, jotka jäävät kiehtomaan mieltäni, pyörimään päässäni ja saavat silmäni säteilemään.
  • Odotellessa ensimmäisiä palautteita kirjasta pelottavinta ei ole se, että kirja haukuttaisiin pystyyn, vaan että kukaan ei sanoisi siitä mitään. Onneksi kumpaakaan näistä ei ole käynyt. 
  • Harvat kirjailijaesiintymiset ovat olleet yllättävän mukavia. Pidin aiemmin itseäni ihmisenä, joka ei tykkää esiintymisestä. Mutta kirjailijaesiintymisiin olen ehdottomasti päässyt, en joutunut. Ehkä ne aiemmat esiintymistilanteet vain olivat minulle vähän vääränlaisia. Ovathan kirjailijaesiintymiset oikeastaan kiitollisin esiintymistilanne, mitä voi kuvitella. Saan puhua siitä, mitä rakastan, yleisö on paikalla omasta halustaan eivätkä siksi, että muiden esitelmien kuunteleminen on pakollinen osa kurssisuoritusta tms, ja minkäpä muun suhteen voisin olla parempi asiantuntija kuin omien kirjojeni ja kirjoittamiseni.
  • Kirjan myyntiluvut eivät välttämättä kerro sen laadusta mitään. 
  • Jokaisella on oma tapansa kirjoittaa ja olla kirjailija. Olenhan minä aina tiennyt tämän mutta nyt entistä syvemmin. 
  • Kirjailijuus ei ole enää niin iso ja ihmeellinen juttu kuin viisi vuotta sitten vaan se on solahtanut luontevaksi osaksi identiteettiäni. Itse kirjoittamisesta nautin yhtä paljon kuin ennenkin - toki välillä on myös hetkiä, jolloin se takkuaa - eli siinä mielessä mikään ei ole muuttunut.