Olin viime viikon lauantaina Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien kurssilla puhumassa Dionnen tytöistä, polustani esikoiskirjailijaksi ja kirjanjulkaisuprosessista. Koska yleisölle puhuminen ylipäänsä saa minulla perhosia vatsaan, ja kyseessä oli vielä ensimmäinen kirjailijaesiintymiseni ikinä, niin jännittihän tuo alkuun kovasti. Esiintyminen sujui kuitenkin hyvin ja oli itse asiassa tosi kivaa, kunhan pääsin alkujännityksestä. Kurssilaiset olivat ihanan kiinnostuneita, heillä oli paljon kysymyksiä, ja osasin jopa vastata jotain järkevää heidän kysymyksiinsä. Olihan tuo oikeastaan kiitollisin esiintymistilanne, mitä voi kuvitella. Sain puhua siitä, mitä rakastan, yleisö oli paikalla omasta halustaan, ja minkäpä muun suhteen voisin olla parempi asiantuntija kuin oman kirjani.
Koska ensimmäinen kirjailijaesiintyminen oli noin hyvä kokemus, seuraavat eivät varmastikaan jännitä läheskään yhtä paljon. Esiintymisiä on tosiaan tulossa lisää, olen mukana 1.-3.7. Tampereen yliopistolla järjestettävässä Finnconissa seuraavissa paneeleissa.
La 2.7. 10:00-11:00
Luentosali D10b
Esikoiskirjailijat estradilla
1h
Ensimmäisen teoksensa 2015-2016 julkaisseet Jaakko Markus Seppälä, Dare Talvitie, Elina Pitkäkangas ja Liliana Lento keskustelevat kirjoittamisesta, julkaisukynnyksen ylittämisestä ja esikoiskirjailijuudesta. Pj. esikoiskirjailija-emeritus Shimo Suntila.
Su 3.7. 15:00-16:00
Luentosali D10b
Romanttista fantasiaa vai fantastista romantiikkaa?
1h
J.S. Meresmaa, Maria Carole, Liliana Lento, Elina Pitkäkangas, Matti Järvinen (pj.)
Mitä annettavaa romantiikalla on fantasiakirjallisuudelle? Tai fantasialla romanttiselle kirjallisuudelle?
Lajeja taitavasti yhdistelevät kirjailijat valottavat suhdettaan niihin ja kertovat, mikä romantiikan ja fantasian yhdistämisessä viehättää.
Miten vältetään kliseiden karikot? Kuinka luodaan hahmoista kiinnostavia? Millä keinoilla luodaan ihmissuhteisiin jännitettä?
Varoitus: Keskustelu voi aiheuttaa pysyvää haittaa romantiikkaan liitetyille ennakkoluuloille.
Lisäksi olen saanut vahvistuksen, että pääsen lokakuussa Helsingin kirjamessuille Chick lit spefikirjallisuudessa -paneeliin. Ja siitäkös minä täpinöidyin, kun kuulin, että yksi kanssapanelisteista on Tuija Lehtinen! Vaikka Lehtisen aikuisille suunnatut kirjat eivät ole erityisemmin napanneet, niin nuortenkirjailijana hän on ollut ja on edelleen yksi suosikkikirjailijoistani. Ihailen erityisesti hänen nuortenkirjojensa hyvällä tavalla nasevaa tyyliä. Ja nyt sitten pääsen hänen kanssaan samaan paneeliin, vaikka hän on aivan eri tasolla kuin minä. :D
Ensimmäinen kirjailijaesiintyminen ja tieto tulevista esiintymisistä on vaikuttanut niin, että koen kirjailijaidentiteettini jälleen vahvistuneen, nousseen taas yhden hyppäyksen ylemmäs. Olen myös tajunnut entistä paremmin, että se on identiteetti, jonka voin pitää aina aktiivisena. Työuraani ovat varjostaneet alituiset määräaikaiset työsuhteet ja niiden tuoma epävarmuus tulevaisuudesta. Mutta kirjoittaminen ei riipu epävarmasta työllisyystilanteesta eikä edes kustannusmaailman kiemuroista. Vaikka en Dionnen tyttöjen jälkeen saisi enää ikinä mitään julkaistua (tietenkin toivon, että saan!), kukaan ei voi silti ottaa minulta pois kirjoittamista.