perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kirjailijaesiintymisiä

Olin viime viikon lauantaina Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien kurssilla puhumassa Dionnen tytöistä, polustani esikoiskirjailijaksi ja kirjanjulkaisuprosessista. Koska yleisölle puhuminen ylipäänsä saa minulla perhosia vatsaan, ja kyseessä oli vielä ensimmäinen kirjailijaesiintymiseni ikinä, niin jännittihän tuo alkuun kovasti. Esiintyminen sujui kuitenkin hyvin ja oli itse asiassa tosi kivaa, kunhan pääsin alkujännityksestä. Kurssilaiset olivat ihanan kiinnostuneita, heillä oli paljon kysymyksiä, ja osasin jopa vastata jotain järkevää heidän kysymyksiinsä. Olihan tuo oikeastaan kiitollisin esiintymistilanne, mitä voi kuvitella. Sain puhua siitä, mitä rakastan, yleisö oli paikalla omasta halustaan, ja minkäpä muun suhteen voisin olla parempi asiantuntija kuin oman kirjani.

Koska ensimmäinen kirjailijaesiintyminen oli noin hyvä kokemus, seuraavat eivät varmastikaan jännitä läheskään yhtä paljon. Esiintymisiä on tosiaan tulossa lisää, olen mukana 1.-3.7. Tampereen yliopistolla järjestettävässä Finnconissa seuraavissa paneeleissa. 

La 2.7. 10:00-11:00
Luentosali D10b
Esikoiskirjailijat estradilla
1h
Ensimmäisen teoksensa 2015-2016 julkaisseet Jaakko Markus Seppälä, Dare Talvitie, Elina Pitkäkangas ja Liliana Lento keskustelevat kirjoittamisesta, julkaisukynnyksen ylittämisestä ja esikoiskirjailijuudesta. Pj. esikoiskirjailija-emeritus Shimo Suntila.

Su 3.7. 15:00-16:00
Luentosali D10b
Romanttista fantasiaa vai fantastista romantiikkaa?
1h
J.S. Meresmaa, Maria Carole, Liliana Lento, Elina Pitkäkangas, Matti Järvinen (pj.)
Mitä annettavaa romantiikalla on fantasiakirjallisuudelle? Tai fantasialla romanttiselle kirjallisuudelle?
Lajeja taitavasti yhdistelevät kirjailijat valottavat suhdettaan niihin ja kertovat, mikä romantiikan ja fantasian yhdistämisessä viehättää.
Miten vältetään kliseiden karikot? Kuinka luodaan hahmoista kiinnostavia? Millä keinoilla luodaan ihmissuhteisiin jännitettä?
Varoitus: Keskustelu voi aiheuttaa pysyvää haittaa romantiikkaan liitetyille ennakkoluuloille.

Lisäksi olen saanut vahvistuksen, että pääsen lokakuussa Helsingin kirjamessuille Chick lit spefikirjallisuudessa -paneeliin. Ja siitäkös minä täpinöidyin, kun kuulin, että yksi kanssapanelisteista on Tuija LehtinenVaikka Lehtisen aikuisille suunnatut kirjat eivät ole erityisemmin napanneet, niin nuortenkirjailijana hän on ollut ja on edelleen yksi suosikkikirjailijoistani. Ihailen erityisesti hänen nuortenkirjojensa hyvällä tavalla nasevaa tyyliä. Ja nyt sitten pääsen hänen kanssaan samaan paneeliin, vaikka hän on aivan eri tasolla kuin minä. :D

Ensimmäinen kirjailijaesiintyminen ja tieto tulevista esiintymisistä on vaikuttanut niin, että koen kirjailijaidentiteettini jälleen vahvistuneen, nousseen taas yhden hyppäyksen ylemmäs. Olen myös tajunnut entistä paremmin, että se on identiteetti, jonka voin pitää aina aktiivisena. Työuraani ovat varjostaneet alituiset määräaikaiset työsuhteet ja niiden tuoma epävarmuus tulevaisuudesta. Mutta kirjoittaminen ei riipu epävarmasta työllisyystilanteesta eikä edes kustannusmaailman kiemuroista. Vaikka en Dionnen tyttöjen jälkeen saisi enää ikinä mitään julkaistua (tietenkin toivon, että saan!), kukaan ei voi silti ottaa minulta pois kirjoittamista.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Kirjahaaste

Sain haasteen Keijumetsästä -blogin Afenilta.

Säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Harry Potter. Tosin en ole lukenut sarjaa kokonaan. Luulin, että olisin pitänyt, mutta ei vaan napannut. Ehkä minulla oli liian suuret odotukset. 

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Tähän en kyllä osaa vastata. Ei kai sellaista kirjaa olekaan, josta kukaan ei pitäisi? Toivottavasti ei. 

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

Tämä tapahtuu Marian Keyesin romaanissa Tuiki tuiki tähtönen. Lydia ja Andrei ovat kämppiksiä. Aluksi he olivat nihkeissä väleissä, mutta kun he ensin päätyivät humalassa avautumaan toisilleen murheistaan ja sen jälkeen harrastamaan intohimoista seksiä useamman kerran, ajattelin, että heistä tulee vielä hyvä pari. Andrei vaikutti muutenkin kivalta ja sopivasti maanläheiseltä tyypiltä. Sitten Lydia kuitenkin alkoi seurustella lipevän Conallin kanssa, joka herätti antipatiani jo sen takia, että hän teki työkseen yrityssaneerauksia, eli irtisanoi ihmisiä. Kaiken kukkuraksi Conall  oli ärsyttävän itsevarma ja käyttäytyi kuin mielipuolinen stalkkeri; mm. kyttäsi Lydiaa tämän asunnon ulkopuolella päästäkseen juttelemaan tämän kanssa, eikä uskonut Lydian ensimmäistä kieltäytymistä vaan ehdotteli treffejä niin kauan, että nainen lopulta antoi periksi. 

Toisaalta tuo Lydia ja Andrei kuvio rikkoi kivasti kliseitä siinä, että vaikka jonkun kanssa olisi kuinka hyvää seksiä, se ei itsestäänselvästi takaa hyvää parisuhdetta, tai että parisuhdetta edes syntyisi. Mutta kun Andrei olisi ollut niin paljon miellyttävämpi tyyppi kuin Conall. 

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

En nyt tiedä, miten suosittua tämä on, mutta sellainen kova scifi, jossa on liikaa infodumppia ja teknisiä yksityiskohtia. 

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

En osaa nimetä ketään yksittäistä hahmoa, mutta koen usein ärsyttävinä sellaiset romaanihenkilöt, joihin suunnilleen kaikki muut kirjan henkilöt ihastuvat. 

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et.

Kalle Päätalo, hänen tyylinsä on liian pitkäpiimäistä minulle.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

On näitä varmaan muitakin, mutta Twilight tulee ensimmäisenä mieleen. Olen nähnyt Twilightista yhden leffan, ja siinä oli minulle ihan tarpeeksi. 

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.

Michael Crichtonin Dinosauruspuisto (Jurassic Park) ja Kadonnut maailma (The Lost world), joiden pohjalta Jurassic Park leffat on tehty. Katsoin leffat ensin ja luin vasta sitten kirjat. Yleensä kirjat ovat minusta parempia kuin niistä tehdyt leffat, eivätkä nämäkään kirjat olleet ollenkaan huonoja. Mutta dinosaurusten remuaminen oli vaikuttavampaa leffateatterin suurelta valkokankaalta katsottuna kuin kirjasta luettuna. 




lauantai 4. kesäkuuta 2016

Tunnelmia hetki julkaisun jälkeen

Dionnen tyttöjen ilmestymisestä on kulunut puolitoista viikkoa. Katson kirjaa vieläkin joka päivä yhtä aikaa syvän tyytyväisenä, lempeän kiitollisena ja hieman hämmästyneenäkin, että tuossa se nyt todella on. Ja että muutaman vuoden ajalle limittynyt kerroksellinen kirjoitusprosessi ja pitkä julkaisun odotusaika ovat nyt tosiaan päättyneet.

Minulla oli viime viikonloppuna ihanat julkkaribileet. Ne eivät olleet mitkään viralliset julkkarit, vaan itse järjestämäni yksityiset bileet lähipiirilleni ja kavereilleni. Koska olen ollut viime vuosina useammissa kirjanjulkkaribileissä, ja saanut kutsuja vielä useampiin kuin olen pystynyt osallistumaan, minusta oli aivan huippua, että saatoin vihdoinkin pitää myös itse julkkaribileet. 

Olen ehtinyt saada Dionnen tytöistä jo yhden lukijapalautteenkin. Ja vieläpä sellaisen palautteen, joka oli sen päivän ilo, ja jota kehtaa mainostaa: ”Viihdyttävää ja hyvin kulkevaa tekstiä. Mahtavaa kuinka suhdesählinki, yhteiskunnallinen tilanne ja syvät traumat punoutuvat niin saumattomasti yhteen. Siistiä, että maailma oli tavallaan tuttu, mutta oli fantasiaelementtejä. Luen varmasti seuraavankin kirjasi. :)” Koska minua toki jännittää, mitä ihmiset kirjasta sanovat, oli mukavaa, että ensimmäinen palaute oli noin hyvä ja lempeä. 

Olen tietysti ollut jo pitkään asennoitunut siihen, että Dionnen tytöt voi nyt lukea periaatteessa kuka tahansa. Enhän olisi ylipäänsä tarjonnut käsistä kustantajille, jos en olisi ollut sinut tämän asian kanssa. Sen sijaan olen viime päivinä havahtunut sellaiseen ajatukseen, että kun kirja on ilmestynyt, en voi enää tietää, ketkä kaikki sen lukevat. Aiemminhan lähetin käsiksen sovitusti tietyille ihmisille esiluettavaksi, ja he olivat velvollisia antamaan siitä palautetta. Ja olin toki myös perillä siitä, mihin kustantamoihin olin käsiksen lähettänyt, vaikka en tuntenutkaan henkilökohtaisesti näiden kustantamojen työntekijöitä. Mutta nyt joku voi lukea Dionnen tytöt ja  ihastua/vihastua/vaikuttua suuresti tarinasta, enkä minä saa koskaan tietää siitä. Tämä ajatus vaatiikin vielä totuttelua.