Syyskuulumisia

Syksyyn on mahtunut sekä iloa että pettymyksiä. Uudesta tarinasta lumoutumista ja maailmalle lähetetyn lapsen puolesta jännittämistä. Ja aivan upea ruska, josta tosin enää on vain rippeet jäljellä (oheinen kuva on muutaman viikon takaa). 

Tähänastinen syksyn hienoin uutinen on, että novellini Perjantaityttöystävä käännetään ruotsiksi. :D Se tulee Nysalor-kustannuksen julkaisemaan spefiantologiaan, jonka on tarkoitus ilmestyä maaliskuussa 2020. Ensimmäinen tekstini ikinä, joka käännetään, ja hienoa että se kunnia osui juuri tällaiselle vähemmälle huomiolle jääneelle novellille, joka tavallaan saa nyt uuden elämän.  Olen myös ollut tosi otettu siitä, että mukaan kysyttiin minun novelliani, kun ajattelee, miten paljon hienoja spefinovelleja Suomessa julkaistaan. Käytännössä tämä ei vaatinut minulta kuin luvan antamista, itse käännöstyön tekee toki alan ammattilainen. Perjantaityttöystävä on julkaistu alun perin Ursula-lehdessä nro 1/2015, ja se on luettavissa ilmaiseksi tästä.

Koivu ja pihlajan kustantamokierros on edelleen vaiheessa. Hylsyjä on tippunut muutama lisää, osa ei ole vielä vastannut. Siitä olen ollut positiivisesti yllättynyt, että isotkin kustantamot (Gummerus ja Karisto) ovat vastanneet suht. ripeästi. Luulin aiemmin, että mitä isompi kustantamo sitä kauemmin vastauksia joutuu odottamaan, mutta ei se näköjään ole kustantamon koosta kiinni. 

Mutta kun puolentoista kuukauden sisällä on tullut neljä hylsyä, niin onhan se kirpaissut. Vaikka tiedän, että toivoa on yhä - enhän minä tarvitse kuin yhden myöntävän vastauksen. Ja tiedän, että jokainen hylsy on vain yksittäisen kustantamon ja/tai yhden ihmisen mielipide. Mutta silti aina hylsyn tullessa mieleni ovat vallanneet hetkeksi angstiajatukset: ”Entä jos kukaan ei enää koskaan halua julkaista minulta mitään? Entä jos en enää koskaan pysty kirjoittamaan mitään lähellekään yhtä hyvää kuin kaksi julkaistua kirjaani? Erehdyn vaan hetkellisesti kuvittelemaan moista rakastuessani työn alla olevaan tarinaani.” Kyllä nuo ajatukset menevät ohi - ja yritän niiden tullessa muistaa, että olen saanut Koivu ja pihlajasta rohkaisevaa palautetta esilukijoilta, ja yksi hylsyistäkin oli varsin kannustava - mutta en tykkää niistä yhtään. Ja miksi hylsyt tulevat niin usein perjantaisin?

Kävin myös kirjamessuilla sekä Turussa että Helsingissä, molemmissa ehdin viettää aikaa yhden messupäivän ja yhden illanvieton verran. Hieman pidemmälläkin kaavalla olisi voinut messuilla, mutta tänä vuonna oli näin. Muiden spefikirjoittajien tapaaminen oli jälleen parasta, nämä ihmiset ovat niin minun porukkaani. <3