Olen kirjoittanut viimeisen kahdeksan vuoden aikana neljä romaanikäsistä - ihka ensimmäisen pöytälaatikkoon jääneen romaanikäsikseni, Dionnen tytöt, Salaisuuksia Delobriandissa sekä parhaillaan kustantamokierroksella olevan käsikseni - jotka kaikki ovat sijoittuneet suljettuun fantasiamaailmaan. Nyt minulla on pitkästä aikaa työn alla käsiksenalku, joka sijoittuu tähän maailmaan, vieläpä Tampereelle. Siinäkin on kyllä spefielementti, koska enhän minä nyt ilman osaa olla.
Minusta on tuntunut virkistävältä kirjoittaa vaihteeksi tähän aikaan ja tuttuun ympäristöön sijoittuvaa tarinaa. Kirjoittaminen on myös tuntunut siinä mielessä ihanan helpolta, että kaikkea ei tarvitse keksiä itse, vaan voin käyttää kohtauksissa tuttuja paikkoja: puistoja, kahviloita, baareja jne. Ja mikä vielä hauskempaa, voin hyödyntää kaikkia nykymaailman ilmiöitä. Nyt hahmoni voivat esim. tehdä Facebook-päivityksiä ja lähetellä WhatsApp-viestejä. He voivat jutella ajankohtaisista ilmiöistä, julkkiksista jne. Fantasiamaailmoista kirjoittaessa ei voi tehdä mitään tällaista.
Välillä minua kuitenkin mietityttää, että mitä jos kirjoitan käsikseen mukaan jonkin ajankohtaisen ilmiön, ja sitten jos tästä joskus tulee kirja, ko. ilmiö onkin jo ihan vanhentunut. Kirjan tekeminen on pitkä prosessi, joka voi kestää kokonaisuudessaan useamman vuoden. (Tiedän, että jotkut pystyvät kirjoittamaan romaanikäsiksen ensimmäisestä ideasta kustantajille lähetettävään versioon muutamassa kuukaudessa, ja ovat saaneet julkaistuakin näin syntyneen kirjan. Mutta minä en ole sellainen kirjailija. Tarinani kypsyvät hitaasti, ja kirjoitusprojektini menevät lomittain. Enkä kirjoita päätoimisesti, vaan minulla on myös antoisa ”leipätyö” Ja vaikka itse kirjoittaminen sujuisi tosi nopeaan tahtiin, kirjan valmistumiseen voi silti mennä parikin vuotta siitä hetkestä, kun käsis on lähetetty kustantamokierrokselle. Varsinkin isoilla kustantamoilla julkaisuaikataulut on usein buukattu jo pitkälle ennakkoon.) Tai jos kirjoitan jostain paikasta, jota ei ole enää olemassa kirjan ilmestymisen aikaan. Minulle kävi jo nyt niin, että kirjoitin erään kohtauksen tapahtumapaikaksi erään paikallisen baarin, ja melkein saman tien kuulin, että ko. baari on lopettanut toimintansa. Kuvitteellisista fantasiamaailmoista kirjoittaessa eteen ei tule tällaista ongelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti