Tunnelmia hetki julkaisun jälkeen

Dionnen tyttöjen ilmestymisestä on kulunut puolitoista viikkoa. Katson kirjaa vieläkin joka päivä yhtä aikaa syvän tyytyväisenä, lempeän kiitollisena ja hieman hämmästyneenäkin, että tuossa se nyt todella on. Ja että muutaman vuoden ajalle limittynyt kerroksellinen kirjoitusprosessi ja pitkä julkaisun odotusaika ovat nyt tosiaan päättyneet.

Minulla oli viime viikonloppuna ihanat julkkaribileet. Ne eivät olleet mitkään viralliset julkkarit, vaan itse järjestämäni yksityiset bileet lähipiirilleni ja kavereilleni. Koska olen ollut viime vuosina useammissa kirjanjulkkaribileissä, ja saanut kutsuja vielä useampiin kuin olen pystynyt osallistumaan, minusta oli aivan huippua, että saatoin vihdoinkin pitää myös itse julkkaribileet. 

Olen ehtinyt saada Dionnen tytöistä jo yhden lukijapalautteenkin. Ja vieläpä sellaisen palautteen, joka oli sen päivän ilo, ja jota kehtaa mainostaa: ”Viihdyttävää ja hyvin kulkevaa tekstiä. Mahtavaa kuinka suhdesählinki, yhteiskunnallinen tilanne ja syvät traumat punoutuvat niin saumattomasti yhteen. Siistiä, että maailma oli tavallaan tuttu, mutta oli fantasiaelementtejä. Luen varmasti seuraavankin kirjasi. :)” Koska minua toki jännittää, mitä ihmiset kirjasta sanovat, oli mukavaa, että ensimmäinen palaute oli noin hyvä ja lempeä. 

Olen tietysti ollut jo pitkään asennoitunut siihen, että Dionnen tytöt voi nyt lukea periaatteessa kuka tahansa. Enhän olisi ylipäänsä tarjonnut käsistä kustantajille, jos en olisi ollut sinut tämän asian kanssa. Sen sijaan olen viime päivinä havahtunut sellaiseen ajatukseen, että kun kirja on ilmestynyt, en voi enää tietää, ketkä kaikki sen lukevat. Aiemminhan lähetin käsiksen sovitusti tietyille ihmisille esiluettavaksi, ja he olivat velvollisia antamaan siitä palautetta. Ja olin toki myös perillä siitä, mihin kustantamoihin olin käsiksen lähettänyt, vaikka en tuntenutkaan henkilökohtaisesti näiden kustantamojen työntekijöitä. Mutta nyt joku voi lukea Dionnen tytöt ja  ihastua/vihastua/vaikuttua suuresti tarinasta, enkä minä saa koskaan tietää siitä. Tämä ajatus vaatiikin vielä totuttelua.