Hullu mutta silti yllättävän hyvä kirjailijavuosi

Vuodesta 2020 ei kai voi kirjoittaa koronaa mainitsematta. Mutta tämä hullu vuosi toi tullessaan myös  paljon hienoja asioita erityisesti kirjailijaelämääni liittyen:

• Löysin uuden ja paremman kustantajan. Pienihän Nysalorkin on mutta toisin kuin Tornin  kanssa, Nysalorin kanssa kaikki on sujunut hyvin ja kustantajaan voi luottaa. 
• Kolmas kirjani Koivu ja pihlaja tosiaan ilmestyi heinäkuussa, ja silloin pystyin järjestämään pienet julkkarijuhlat, joita muistelen edelleen suurella ilolla. 
• Maaliskuussa ilmestyi vanhan novellini Perjantaityttöystävän ruotsinnos Asfaltriddaren och andra berättelsen från Finland -antologiassa, se on myös Nysalorin julkaisema. Tämä on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kerta, kun jokin tekstini on käännetty toiselle kielelle.
• Lokakuussa osallistuin vielä  Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien kauhuhenkiseen HALOO? -antologiaan raapaleella Taustamaisema. Joten tämä on ollut ennätyksellinen kolmen julkaisun vuosi. Toki nuo kaksi jälkimmäistä ovat varsin pienimuotoisia julkaisuja Koivu ja pihlajaan verrattuna, mutta kuitenkin. 

Että tällaisista asioista minä tahtoisin ensisijaisesti muistaa vuoden 2020. 

Finnconin ja kirjamessujen peruuntumiset tietysti harmittivat. Muistan ajatelleeni, että jos koronapandemia nyt on pakko käydä läpi, niin olisipa se edes tullut viime vuonna, jolloin en julkaissut mitään. Onneksi syksylle järjestyi kuitenkin pari pienimuotoisempaa kirjallisuustapahtumaa, jonne Koivu ja pihlajan sai myyntiin. Ja minullehan on ollut lähtötilanteeseeni nähden plussaa, että kirjojani on ylipäänsä jossain tapahtumassa myynnissä, sillä Torni ei tapahtumamyyntejä harrastanut (sekin oli yksi syy pyrkiä vaihtamaan kustantajaa).  On minulla ollut muutama kirjailijaesiintyminenkin tänä vuonna. Kaksi niistä oli etänä, uusi kokemus sekin.

Joten vaikka korona on laittanut kapuloita rattaisiin monella elämänalueella, tämä on silti ollut yllättävänkin hyvä kirjailijavuosi. 

Minulla ei ole yhtään enempää kiinnostusta kuin keväälläkään kirjoittaa fiktiota koronasta - eikä kyllä mistään muustakaan kulkutaudista. Tosin syksyllä mieleeni tuli yksi kauhuraaapaleidea, joka liittyi maskeihin, mutta sekin sitten tuntui liian vastenmieliseltä kirjoittaa. En myöskään halua lukea koronafiktiota ainakaan lähitulevaisuudessa. Tiedä sitten, muuttuuko mieli jossain vaiheessa, kun aikaa ja etäisyyttä tämän vuoden tapahtumiin on tullut tarpeeksi. Mutta koska eletty elämä vaikuttaa aina kirjoittamiseen jollain tavalla, arvelen, että pandemiaan liittyvät kokemukseni ja tunteeni tulevat vielä näkymään jotenkin jossain tulevassa tarinassa. En kuitenkaan usko vaikutusten olevan mitään niin ilmeistä, että kirjoittaisin mistään - edes täysin fiktiivisestä - virustaudista. 

Onnellista uutta vuotta 2021 kaikille!