Viime viikot ovat menneet sulatellessa esilukijoiden palautteita Koivu ja pihlajasta. Ja olen minä jo vähän uuttakin versiota kirjoittanut. Koska tavoitteenani on löytää tulevalle kirjalle uusi kustantaja, en ikinä uskaltaisi lähettää kustantamokierrokselle käsistä, jonka pelkästään omat silmäni ovat nähneet. Jotenkin sitä silti välillä erehtyy luulemaan, että kun olen saanut jo kaksi kirjaa julkaistua, osaisin kirjoittaa heti mahdollisimman valmiin käsiksen. Eipä se niin mennyt. Onneksi on esilukijoita, te olette korvaamattomia. <3
Palaute on ollut moninaista. Jotkut kohdat ovat kirpaisseet ja saaneet minut hetkeksi ajattelemaan, että en vaan osaa, ei tästä tule ikinä niin hyvää kuin aiemmista kirjoista. Kunnes olen muistanut, että vasta itse näkemäni versiot ovat ennenkin olleet kaukana valmiista. Aika vaan on jossain määrin kullannut muistoja. Onneksi palautteissa on ollut myös asioita, jotka ovat saaneet minut kehräämään tyytyväisyydestä. Olen saanut myös ideoita joihinkin uusiin kohtauksiin, joita olen ryhtynyt silmät säteillen kirjoittamaan. Ja ahaa-elämyksiä, että näinhän tämä kohta kannattaa kirjoittaa eikä noin. Edelliseen liittyen vähän myös hämmästelyä, että miten ihmeessä en tajunnut tätä ennen kuin joku sen minulle kertoi? Omalle tekstilleen voi tosiaan tulla sokeaksi.
Kun esilukijoita on neljä, lienee väistämätöntä, että joihinkin asioihin tulee vastakkaisia näkemyksiä. Silloin kirjailijan täytyy kuunnella omaa intuitiotaan. On kyllä jännä, miten eri tavoin (esi)lukijat voivat joskus nähdä tietyt asiat tekstissä ja kokea tietyt hahmot. Ja myös kovin kiehtovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti