Elokuu on aina ollut lempikuukauteni. Silloin on useimmiten minulle mukavan lämmintä, ja yleensä järvivedet ovat uimisen kannalta parhaimmillaan elokuun alussa. On tuoreita puutarhamarjoja, pehmeästi hämärtyviä tunnelmallisia iltoja ja kullanpunaisia kuutamoita. Pidän kovasti myös alkukesän puidenkukkimisajasta, silloin luonto on kaikkein kauneimmillaan, mutta elokuussa on aivan erityistä kiehtovuutta.
Vaikka kuukausi on vasta puolessavälissä, voin jo sanoa, että tämän elokuun kohokohta on ollut Worldcon, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Tapahtuma kesti kokonaisuudessaan viisi päivää, keskiviikosta sunnuntaihin. Itse osallistuin vain perjantaina ja lauantaina, en tällä kertaa esiintyjänä vaan ihan vain yleisönä. Omaan Worldcon-viikonloppuuni sisältyi useamman mielenkiintoisen paneelin seuraamista, tähänastisen elämäni suurimman spefitapahtuman tunnelmasta fiilistelyä, paljon kavereiden näkemistä ja kahdet julkkaribileet, joista jälkimmäisten jatkoilla vierähtikin pitkälle sunnuntain puolelle. :D Lauantaihin toi ylimääräistä dramatiikkaa Kiira-myrsky, joka osui kohdalle juuri, kun olin matkalla majapaikastani julkkaribileisiin. Onneksi en sentään ollut taivasalla vaan bussissa. Yleensä ottaen ukkosmyrskyt ovat minusta kiehtovia, mutta tämä myrsky oli jo aika pelottava. Parasta tässäkin conissa olivat bileet ja ihmiset. Aina kun tapaan spefikirjoittajia, tunnen olevani niin omassa porukassani.
Tapasin julkkaribileissä muutaman uuden ihmisen, jotka esittäytyessäni tunnistivat minut ja Dionnen tytöt. Tuntui tosi hienolta jälleen huomata konkreettisesti, että kirjalla tosiaan on oma elämänsä, ja sen tietävät myös jotkut sellaiset ihmiset, joita en ole ikinä tavannut. Luultavasti tämä on arkipäivää nimekkäämmille ja/tai kokeneemmille kirjailijoille, mutta minulle vielä uutta ja jännää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti