lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ilouutinen

Tai ei tämä taida varsinaisesti enää uutinen olla, sillä johan minä tätä hehkutin keskiviikkona Facebookissa ym. Kesämenojeni takia en vaan ehtinyt tehdä blogikirjoitusta aikaisemmin. Sain siis keskiviikkona kustantajaltani maailman ihanimman sähköpostin: Haluavat julkaista Salaisuuksia Delobriandissa, eli siitäkin tulee oikea kirja. <3 <3 <3

Vaikka olin työstänyt käsistä jo pitkään tavoitteena julkaisu, silti tämä tuntuu ihanalta ihmeeltä. Lukuisista onnitteluista huolimatta minulla on vielä hieman epätodellinen olo: Ihanko totta tämäkin halutaan julkaista? Eikö minun tarvinnutkaan odottaa vastausta kauempaa (olin siis varautunut siihen, ettei kesän aikana kuulu vielä mitään, koska kesälomakausi)? Todellako minä onnistuin tässä jo toisen kerran?

Ehdin jännittää melkoisesti, miten Salaisuuksia Delobriandissa käsiksen kanssa käy. Sähköpostin avaaminen aiheutti reilusti ylimääräistä sydämentykytystä. Luulin ennen, että sitten kun on saanut ensimmäisen kirjan julkaistua, osaa olla itsevarmempi, eikä tämä odotteluvaihe enää stressaa. No, eipä se niin mennyt. Se on kyllä jännää, että voin samaan aikaan olla rakastunut tarinaani ja suhtautua siihen kovin kriittisesti. Mieleeni tuli ajatuksia, että ei tätä kuitenkaan julkaistavaksi huolita, koska *lisää tähän päivittäin vaihtuva syy*. Ja koska Dionnen tyttöjä on myyty aika vähän, pelkäsin sitäkin, että uusi käsis torpataan sitä edes vilkaisematta. Että kustantajani ilmoittaa Dionnen tyttöjen myyneen niin huonosti, ettei minulta haluta julkaista enää mitään. Näköjään kirjaa on kuitenkin myyty tarpeeksi pienen kustantamon mittapuulla. Sitten ärsyynnyin omaan stressaamiseeni, että miksi minun pitää taas olla näin herkkä. Sillä eihän maailma siihen olisi kaatunut, vaikkei Salaisuuksia Delobriandissa olisikaan huolittu julkaistavaksi. Varmasti se olisi harmittanut, mutta eipä se käytännössä olisi juuri mitään muuttanut. Elämässäni olisi ollut edelleen samat hyvät asiat, enkä myöskään olisi lakannut olemasta kirjailija.

Nyt ilo tulevasta kirjasta on entistä isompi, kun jouduin vähän aikaa kärvistelemään odotuksen epävarmuudessa. Oi oi, tuskin maltan odottaa, että saan uuden kirjan käteeni. :) Todennäköisesti siinä kyllä menee ensi vuoteen. 

Minun täytyy kohta alkaa miettiä uutta nimeä tälle blogille, koska sitten kun Salaisuuksia Delobriandissa ilmestyy, en ole enää esikoiskirjailija. Nimiehdotuksia otetaan vastaan. 

4 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon! Tunne on varmasti mahtava.

    Nämä taitavat olla niitä juttuja, joita ei koskaan lakkaa jännittämästä (ei sillä, että minulla olisi kokemusta kustantajan kanssa toimisesta). Tekstissä on kuitenkin aina jotain hyvin henkilökohtaista, joten on vaikea edes teeskennellä, etteikö muiden ajatuksilla siitä olisi väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Juu, luultavasti ainakin useimpia kirjailijoita jännittää tämä vaihe. Valitin viime viikolla omasta stressaamisestani eräässä kirjoittajaryhmässä, ja tekstiäni kommentoitiin, että kyllä minuakin jännittää yhtä lailla kustantajan vastauksen odottelu, vaikka olen julkaissut jo niin ja niin monta kirjaa.

      Tuo on kyllä jännää, miten omat tekstit voivat tuntua niin henkilökohtaisilta, vaikka kirjoittaisi asioista, jotka eivät ole lähelläkään omaa elämää. Itse olen huomannut, että mitä pidempään olen jonkun käsiksen parissa työskennellyt, sitä henkilökohtaisemmalta se alkaa tuntua, ja sitä rakkaammiksi sen hahmot käyvät.

      Poista
  2. Onnea myös täältä :)
    Oletko miettinyt, että hankkisit kotisivut lilianlento.fi/com/net... ja blogi olisi sen alla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      En ole toistaiseksi ajatellut kotisivuja, mutta minun kirjailijakuulumisiani voi seurata myös Facebookissa sivulla Kirjailija Liliana Lento https://www.facebook.com/lilianalento/ Facebook-sivua on tullut päivitettyä huomattavasti ahkerammin kuin blogia.

      Poista