Finnconin jälkitunnelmissa

Pitkä, ihana ja elämyksellinen Finncon-viikonloppu on takana. Tämä oli kolmas Finncon, johon osallistuin, mutta tietyllä tapaa olo tuntui ensikertalaiselta, koska nyt olin ensimmäistä kertaa muussakin kuin yleisön roolissa. Toki sain olla edelleen myös yleisönä, olin seuraamassa useampaa kiinnostavaa ja inspiroivaa paneelikeskustelua. Lisäksi viikonloppuuni sisältyi kahdet bileet, paljon kavereiden näkemistä, ja tapasinpa muutaman uudenkin tuttavuuden. 

Koska olen varustettu keskimääräistä huonommalla suuntavaistolla, oli kätevää, että juuri tämä Finncon oli Tampereen yliopistolla, jossa olen sattuneesta syystä kuluttanut paljon aikaa kuluneen kahden vuoden aikana. Eipä ainakaan tarvinnut stressata oikeiden esiintymispaikkojen löytämisestä.  Tuntui myös jännältä nähdä tuttu ympäristö toisenlaisessa kontekstissa. Ja puhua Dionnen tytöistä luentosalissa, jossa olen istunut luennolla monet kerrat ja ollut tenteissäkin. 

Esikoiskirjailijapaneelin jälkeen: Jaakko Markus Seppälä, minä, Elina Pitkäkangas, puheenjohtaja Shimo Suntila ja Dare Talvitie. Kuvan otti Kaisu Sandberg. 

Molemmat esiintymiseni menivät hyvin. Lauantaiaamun esikoiskirjailijapaneelia jännitin jonkin verran, sunnuntai-iltapäivän romanttisen fantasian paneelia en jännittänyt enää juuri yhtään. Itse asiassa 45 minuuttia meni yllättävänkin nopeasti, kun puheenvuorot oli jaettu neljän panelistin kesken. Ainakin verrattuna ensimmäiseen kirjailijaesiintymiseeni Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien kurssilla, jolle oli myös varattu 45 minuuttia aikaa, ja jossa pääsin/jouduin esiintymään yksin. Paneeleista jäi melkeinpä sellainen fiilis, että olisin voinut puhua näistä aiheista enemmänkin. Lisäksi esiintymisasukokonaisuuksien suunnittelu oli mukavaa etukäteispuuhaa. Samassa asussa ei tietenkään voi esiintyä kahtena peräkkäisenä päivänä. ;) Esikoiskirjailijuus, mikä ihana syy ostaa uusia mekkoja. 

Romanttisen fantasian paneelissa: puheenjohtaja Matti Järvinen, Maria Carole, J.S. Meresmaa, Elina Pitkäkangas ja minä. Kuvan otti Päivi Itäpuro. 

Yleensä ottaen Finncon oli aivan mahtava, ja erityiskiitos siitä kuuluu kaikille teille ihanille ihmisille, jotka pääsin tapaamaan. Tunsin olevani niin omassa porukassani. Finnconeilla on yleensä myös sellainen hyvä vaikutus, että niiden jälkeen pää on täynnä kirjoitusintoa. 

Finnconin jälkitunnelmissa minua on ilahduttanut myös se, että uudessa Kosmoskynässä oli varsin positiivinen arvio Dionnen tytöistä. Tässä ote arviosta: "Liliana Lento yhdistää yllättävän toimivasti chick litin ja fantasian. Teksti on sujuvaa ja hauskaa luettavaa. Päähenkilöitään suurempien yhteiskunnallisten ongelmien mukaan tuonti lisää kepeään ja kuplivasti etenevään romaaniin kaivattua särmää. Eri lajien välisessä kanssakäymisessä, jännitteissä ja ennakkoluuloissa onkin kiinnostavaa rakentelua. Lento hyödyntää etenkin ihmisten ja keijujen välistä asetelmaa kirjoittaakseen myös tosielämässä ajankohtaisista teemoista, kuten syrjinnästä ja ihmisoikeuksista.” Lisäksi arvostelija Miia Outinen toteaa: ”Dionnen tytöt -romaanin hahmoista ja maailmasta tulee tunne, että niitä on rakennettu rakkaudella.” Voi, niin todellakin on.