tiistai 5. huhtikuuta 2016

Mikä odotusajassa on ollut yllättävää

Koska tunnen useita kirjailijoita, ja olen seurannut aktiivisesti kirjoittamiskeskustelua Facebook-ryhmissä ja blogeissa, tiesin melko hyvin, miten kirjan julkaisuprosessi käytännössä etenee. Tunnetasolla sen sijaan on tullut joitakin yllätyksiä. 

On ollut ihanaa huomata, että kustannussopimuksen saaminen ja kirjan ilmestyminen eivät suinkaan ole ainoat tähtihetket, vaan tässä on ollut myös paljon kukkia matkalla. Esimerkiksi päivä, jolloin Dionnen tytöt sai kansikuvan. Muutama viikko sitten ostaessani yhden kirjan, minua alkoi hillittömästi hymyilyttää kassalla, kun mieleeni iski yhtäkkiä ajatus, että joku voi just tällä samalla hetkellä ostaa Dionnen tytöt. Mitäköhän se myyjäkin ajatteli, kun eräs virnistelee kuin heikkopäinen kirjaa ostaessaan? Ja vaikka kustannussopimuksen solmimisesta on vierähtänyt jo puoli vuotta, välillä koen yhä ”tästä on tulossa kirja ihan oikeasti!” -täpinöitymisen hetkiä. Edelleen se tuntuu käsittämättömän upealta ja on ollut minulle ehkä suurin onnistumisen kokemus ikinä. 

Luulin aiemmin, että sitten kun kustannussopimus on tehty, elämä on, jos ei nyt yhtä juhlaa, niin ainakin kirjoittamisen suhteen huoletonta. Että sitä voi vaan odotella kirjan ilmestymistä iloisena ja vailla stressiä. Valitettavasti se ei ole mennyt aivan näin: Sain alkuvuodesta välillä hirveitä paniikkiajatuksia, että Dionnen tyttöjen julkaisu peruuntuukin, eikä julkaisun viivästyminen alkuperäisestä aikataulusta ainakaan auttanut asiaa. Ei minulla todellakaan ollut mitään oikeaa syytä pelätä tuollaista, mutta pääni ei aina toimi järkevästi. Tiedostan kyllä, että vanhat traumat saivat aikaan näitä paniikkiajatuksia. Osittain kyse oli varmaankin myös siitä, että olen jatkuvasti saanut kuulla, miten kustannuskynnyksen ylittäminen on vaikeaa, ja kustantajien vastauksia voi joutua odottamaan tosi pitkään. Sitten kun pääsinkin omassa kustantamokierroksessani niin helpolla (vain 2,5 kuukautta odotusta ja 3 hylsyä ennen myönteistä päätöstä), pääni ei tainnut ihan pysyä perässä. 

Lisäksi minusta on tuntunut jännältä havaita, että vaikka Dionnen tytöt ei ole vielä ilmestynyt, tavallaan kirja on silti jo alkanut elää omaa elämäänsä. Että siitä löytyy netistä useita mainintoja, jotka eivät ole minun tekemiäni. 


Vielä kuukausi odotusta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti