Korona peruutti syksyn isot kirjamessut vaan eipä estä pieniä kirjallisuustapahtumia! Pienet spefikustantajat löivät viisaat päänsä yhteen, ja seurauksena on Spefistiset kirjamessut ensi lauantaina Pasilan kirjastossa (Kellosilta 9, Helsinki).
Luvassa on kirjailijahaastatteluja, paneelikeskusteluja ja paljon hyvää spefikirjallisuutta. Minulla on yhteishaastattelu kirjailija Laura Luotolan kanssa klo 12, ja tietysti myös Koivu ja pihlaja on myynnissä. :) Tilaisuus on ilmainen. Ohjelma järjestetään kirjaston auditoriossa, jonne mahtuu koronarajoituksilla enintään 40 henkilöä. Muistathan myös maskit ja turvavälit kirjaostoksilla.
Tässä vielä ohjelma kokonaisuudessaan:
11.00 Tilaisuuden avaus
11.15 Spekulatiivista runoutta
Elli Leppä ja Timo Hellman, haastattelija Mikko Andelin
12.00 Puukansaa ja liskoihmisiä
Laura Luotola ja Liliana Lento, haastattelija Eeva Rita-Kasari
12.45 Fantastista Suomea
Briitta Hepo-oja ja Ilkka Auer, haastattelija Matti Järvinen
13.30 Tauko
13.45 Suomalaisen kauhun historia
Juri Nummelin, haastattelija Karoliina Heinola
14.30 Karmiva kansanperinne
Artemis Kelosaari ja Rimma Erkko
15.15 Pimeästä maasta – keskustelu suomalaisesta kauhusta
Kati Rantala ja Samuli Antila, haastattelija Lauri Lattu
16.00 Tauko
16.15 Kuinka tiivistin rikosromaanin sataan sanaan
Jussi Katajala, Mixu Lauronen ja Tarja Sipiläinen
17.00 Miten spefiä suomennetaan?
Lauri Lattu ja Markus Harju, haastattelija Matti Järvinen
17.45 Päätössanat
Olen saanut Koivu ja pihlajasta jonkin verran palautetta, ja se on ollut enimmäkseen ilahduttavan hyvää. Vaikka Koivu ja pihlaja on jo kolmas kirjani, ensimmäisten palautteiden odottelu ja vastaanottaminen oli silti yhtä jännittävää kuin aiemminkin. Kirjan ilmestyessä sitä aina toivoisi, että palautetta tulisi paljon ja mahdollisimman pian, mutta eipä se niin ole mennyt vaan palautteet ovat tulleet pikku hiljaa ripotellen.
Toisaalta on kyllä hienoa, että lukijapalautetta voi saada vielä pitkänkin ajan jälkeen. Bongasin tänä syksynä myös Dionnen tytöistä uuden Goodreads-arvion ja olin iloisesti yllättynyt, että tätäkin luetaan vielä. Teenhän itsekin välillä oivia kirjastolöytöjä paljon vanhemmista kirjoista, mutta jotenkin sitä sortui ajattelemaan omastaan, että tuskin neljä vuotta vanhaa kirjaa enää kukaan lukee. On jännä ajatus, että kiitos kirjastojen, kirjani voivat olla vielä vuosien päästä jollekulle lukijalle aivan uusi löytö ja lukuelämys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti