Vaikka kahvilassa kirjoittaminen on ollut minusta ajatuksena idyllinen, luulin, etten itse kuitenkaan pystyisi kirjoittamaan kahvilaympäristössä. Kokeilin eräänä kuumana kesänä kirjoittamista taloyhtiön pihakeinussa - omaa pihaa minulla ei ole, koska asun kerrostalossa - mutta luovuin siitä nopeasti, koska ohikulkijat häiritsivät jatkuvasti keskittymistäni, etenkin selän takaa kulkevat ihmiset. Vaikka toki järjellä ajatellen tiesin, että ei kukaan tule olkani yli kurkkimaan, silti tuntui epämukavalta.
Minun ei ole tarvinnut olla kirjoittaessani täysin yksin, ja olemme pitäneet joskus kirjoitusiltamia hyvän ystäväni kanssa. Näiden iltamien paras anti on kyllä ollut kirjoittamisesta puhuminen ja keskeneräisten tarinoiden juonikuvioiden pohtiminen, mutta olen minä todistettavasti saanut kirjoitettuakin iltamissamme. Joka tapauksessa luulin, ettei minusta olisi kirjoittamaan julkisilla paikoilla, koska ”ylimääräiset” ihmiset ovat silloin häiritseviä.
Viime kesänä päätin kuitenkin kokeilla ilmastoidussa kahvilassa kirjoittamista, kun oli tarve paeta asuntoni kuumuutta. Enimmäkseen pidän helteistä, mutta +30 asteen sisälämpötila ei ole kiva asia. Ilokseni huomasin, että kahvilakirjoittaminen sujui hyvin. Nyt olen paennut seinänaapurissa olevan putkiremontin melua ja ottanut käyttöön viime kesältä tutun ja hyväksi havaitun kirjoituskahvilan, Stockmannin yhteydessä olevan Roberts Coffeen. Teen leipätyössäni kolmen päivän työviikkoa, joten olen kahtena arkipäivänä kotona remonttiaikaan.
Minulle hyvän kirjoituskahvilan tärkein ominaisuus on se, että siellä on sopivan väljää. Ettei kahvilasta ole painetta lähteä pois puolen tunnin jälkeen. Ja että pääsen istumaan selkä seinää vasten ja mieluiten vielä niin, ettei ihan naapuripöydässä istu ketään. Nurkkapöydät ovat parhaita. Toisaalta liiallinen väljyyskään ei ole hyvä. Kirjoitin kerran viime kesänä Kuparitalon Vohvelikahvilassa niin, ettei siellä ollut ko. hetkellä ketään muuta asiakasta. Sekin oli jotenkin häiritsevää, kun tuntui siltä, että tarjoilijan huomio kiinnittyy liiaksi minuun ja kirjoittamiseeni (luultavasti tämäkin tunne oli vain oman pääni sisällä). Hyvä ilmastointi on myös tärkeää kesäkuumalla, mutta tällä hetkellä kelit ovat vielä sen verran viileitä, ettei ilmastoinnilla ole niin merkitystä.
Kyllä oma koti on edelleen minulle paras paikka kirjoittaa, mutta on ollut mukavaa todeta, että sopivissa olosuhteissa pystyn mainiosti kirjoittamaan myös kahvilassa. Ja nykyään koen aina lämpimän ailahduksen, kun kuljen ko. Roberts Coffeen ohi, että tuossa on minun kirjoituskahvilani.
Mites te blogini lukijat, oletteko kirjoittaneet kahviloissa?
Olen muutaman kerran kokeillut kirjoittamista kahviloissa entisessä kotikaupungissani. Tuntui vähän, ettei siihen suhtauduttu kovin positiivisesti tai että olisi pitänyt koko ajan olla tilaamassa jotain lisää, jotta olisi lunastanut oikeuden istua puolta tuntia pidempään. Ongelma saattoi tosin löytyä korvien välistäkin.
VastaaPoistaToinen hankaluus mielestäni on vessassa käyminen. Ei jaksaisi pakata konetta ja kamppeita muttei toisaalta uskalla jättää niitä pöytäänkään. Tuli myös huomattua, että aika paljon on kahviloita, joilla ei ylipäätään ole omaa vessaa, jolloin vielä vähemmän uskaltaa jättää tavaroitaan pöytään, kun pitää poistua koko kahvilasta.
Positiivinen yllätys sen sijaan oli, ettei hälinä ympärillä häirinnyt niin paljon kuin pelkäsin. Toisaalta olen kotonakin tottunut siihen, että olen yksin vain harvoin, joten ääntä on ympärillä ja keskeytyksiäkin voi tulla.
Ehkä minulle kahvilakirjoittaminen sopisi parhaiten yhdessä jonkun toisen kanssa.
Tuolla Roberts Coffeessa on varmaan aika hyvin totuttu kirjoittajiin tai muuten läppärillä työskenteleviin, koska olen nähnyt siellä muutaman muunkin ihmisen läppärin kanssa. Vessassa käyminen on kyllä minustakin kahvilassa kirjoittamisen varjopuolia, kun ei tavaroita uskalla jättää pöytään.
Poista