Olen kuullut, että jotkut kirjailijat suunnittelevat tarinansa etukäteen hyvin tarkasti, ja itse kirjoitusprosessi on lähinnä tämän suunnitelman puhtaaksikirjoittamista. Jotkut taas aloittavat miltei kokonaan ilman ennakkosuunnittelua. Heillä on ehkä ainoastaan hämärä idea tarinan pääjuonesta ja henkilöistä. Sitten he vain lähtevät matkaan ja katsovat, minne tarina vie. Suurimman osan työtapa on luultavasti jotain näiden kahden ääripään välillä, niin minunkin. Ennakkosuunnittelun määrä voi myös vaihdella samalla kirjailijalla teoksesta riippuen.
Minulla pitää olla romaanista jonkinlainen suunnitelma; juoni pääpiirteittäin ja mitä missäkin luvussa tapahtuu, muuten en pääse alkuun. Koska saan yleensä uusia ideoita silloin, kun kirjoitan vanhoja, saatan ideoida ja suunnitella uutta tarinaa pitkään ennen varsinaisen kirjoittamisen aloittamista, jopa vuoden. Tuo suunnitelma ei kuitenkaan koskaan ole millään muotoa lopullinen, vaan se elää, muuttuu ja täydentyy tarinan edetessä. Usein kirjoittaessa mieleeni tulee kaikenlaisia yksityiskohtia ja dialogia muutaman luvun päässä häämöttäviin kohtauksiin. Päähäni voi pälkähtää uusia juonenkäänteitä ja toisaalta saatan todeta, että joku aiemmin suunnittelemani juonenkäänne ei toimikaan. Yksittäisten lukujen järjestys voi vaihtaa paikkaa. Myös jokin olennainen teema voi paljastua itselleni vasta sitten, kun olen kirjoittanut ko. tarinaa jo pidemmän aikaa. Olenkin sitä mieltä, että jos minun täytyisi pysyä tiukasti alkuperäisessä suunnitelmassa, se kyllä heikentäisi käsisteni laatua. Toki romaani usein vielä muuttuu jonkin verran editointikierroksilla palautteiden perusteella.
Myös hahmoni kehittyvät, ja heidän luonteensa syventyy kirjoitusprosessin aikana. Vaikka saatan olla pyöritellyt uusia hahmoja päässäni pitkäänkin ennen varsinaisen kirjoittamisen aloittamista, silti minusta on yleensä tuntunut siltä, että vasta kirjoittaessa pääsen kunnolla tutustumaan hahmoihini. Joskus hahmojen kehittyminen voi myös yllättää. Esim. Salaisuuksia Delobriandissa -kirjan pahikseksi muotoutuikin eri henkilö kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan piti olla.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHups, mitäköhän nyt tapahtui? :D Kommenttini siis uudelleen:
Poista"Koen olevani hyvin suunnitelmallinen. Toki suunnitelmat muuttuvat aina kirjoitusprojektin edetessä, mutta koen melkein editointivaiheen olevan se tärkein vaihe - silloin hapuilevankin tekstin saa "takaisin ruotuun" ja hiottua niin hyväksi kuin mahdollista. Raakakirjoittaminen on vasta luonnostelua.
Olen myös huomannut, että suunnitelmallisuus auttaa writer's blockia pysymään loitolla: kun tietää jo etukäteen, mitä lukuun tulee, ei tavallaan tarvitse enää keksiä sitä sisältöä ja blokkaantua, jos ideoita ei tulekaan. Toki hullunkurisesti tämä tapa vie suurimman osan luovuudesta suunnitteluvaiheeseen, mutta toisaalta vapauttaa kirjoittamisvaiheen ja varsinkin editoinnin kielelliselle ja muotoilulliselle luomisprosessille. Koen siis, että tämä tapa palvelee itseäni, herkästi blokkaantuvaa, parhaiten. Tietenkin ne vapaammat kirjoitussessiot saattavat inspiraation iskiessä tuottaa todella hyvää tekstiä heti kättelyssä, jopa parhaimmat tekstit, mutta toisaalta en voi jäädä odottamaan inspiraatiota - ja hyvin usein sitä ei edes tule, varsinkin, jos ei ole etukäteen minkäänlaista mielikuvaa seuraavasta kohtauksesta.
Ennen kirjoitin vain vapaasti, mutta silloin en saanut koskaan valmistakaan."