Toisen kirjan odotus on ollut minulla ainakin toistaiseksi astetta lempeämpää kuin ensimmäisen. Odotan minä sitä nytkin tosi paljon, mutta jotenkin odotus ei ole ollut niin pakahduttavaa kuin Dionnen tyttöjen kanssa. Silloin mukana oli aimo annos esikoiskirjailijan kärsimättömyyttä, etten millään malttaisi odottaa sitä haaveiltua hetkeä, kun vihdoinkin saa nähdä oman kirjansa valmiina. Ja vaikka minulle on nytkin tullut ohikiitäviä paniikkiajatuksia julkaisun peruuntumisesta, ne eivät ole olleet niin vahvoja kuin Dionnen tyttöjen kanssa ja ovat menneet hetkessä ohi.
Minulle tuli aika lailla puun takaa se, että pääsin/jouduin tekemään itse takakansitekstin Dionnen tyttöihin. Nyt olen osannut varautua tähän, ja tein luonnoksen Salaisuuksia Delobriandissa takakansitekstistä jo heinäkuussa. Takakansitekstiluonnos syntyi yllättävän helposti. Olin selvästikin työstänyt asiaa puolitietoisesti jo ennen myönteistä kustannuspäätöstä.
Olen huomannut odottavani nyt aivan erityisesti sitä, että Salaisuuksia Delobriandissa saa kansikuvan. Dionnen tyttöjen kanssa en muistaakseni odottanut tätä vaihetta näin paljon. Mutta silloin en vielä tiennyt, että kansikuvan saa nähdä niinkin paljon ennen kirjan ilmestymistä, ja että se on niin upea hetki matkalla kohti valmista kirjaa. Minulla on myös mielessäni jo aika hyvä visio kannesta. En siis tee kansikuvaa itse, mutta ainakin viimeksi minulta odotettiin omaa näkemystä kannen suunnittelussa, joten tätäkin asiaa on ollut hyvä ideoida hyvissä ajoin.
Viikonloppuna menen Turun kirjamessuille. En tällä kertaa esiintymään, vaan ihan vaan yleisöksi sekä kavereita ja tuttuja tapaamaan. Turun kirjamessut ovatkin minulta vielä kokematta, joten on korkea aika paikata se aukko sivistyksestä. Nyt on myös aika nauttia ruskan väriloistosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti