Kirjailijaidentiteettipohdintaa

Minua on pohdituttanut viime aikoina, mitä kirjoittaminen oikeastaan on minulle. “Virallisesti” se on harrastus, sillä ainakaan toistaiseksi en elä kirjoittamisella. Joo, tiedän kyllä, että harva kirjailija ylipäänsä saa toimeentulonsa pelkästään kirjoittamisesta, mutta olen siis joitakin työttömyysjaksoja lukuun ottamatta kirjoittanut työn ja tällä hetkellä päätoimisen opiskelun ohessa. Olen ehkä siinä mielessä kummallinen tapaus, etten edes haluaisi olla pelkästään kirjailija, vaikka se olisi taloudellisesti mahdollista. Valmistun arviolta reilun vuoden kuluttua kiinnostavaan ammattiin, jossa on erinomainen työllisyystilanne. Haluan tehdä sitäkin. Ihanteellinen tulevaisuudenkuva olisi sellainen, että minulla olisi osa-aikatyö tulevasta ammatistani, ja voisin elää puoliksi sillä ja puoliksi kirjoittamisella. 

Olen kuitenkin kokenut jo vuosia, että kirjoittaminen on minulle tavallaan enemmän kuin harrastus. Olen suhtautunut siihen kunnianhimoisemmin ja tavoitteellisemmin kuin muihin harrastuksiini, jotka ovat vain kivaa ajanvietettä (toki kirjoittaminen on tätäkin, useimmiten se on maailman mukavinta hommaa). Jos kirjoittamiseni on tullut puheeksi uusien tuttavuuksien kanssa, olen saattanut sanoa, että se on pääharrastukseni tai tärkein harrastukseni. Mutta sen jälkeen kun sain kustannussopimuksen, minua on mietityttänyt, että pitäisikö minun nyt alkaa ajatella kirjoittamista työnä, ainakin sivutyönä. 

Enkä minä toki tässä iässä ensimmäistä ammattiani opiskele, minulla on myös aiemmin suoritettu tutkinto ja työkokemusta siitä, eikä sekään liity kirja-alaan. Tykkään myös tuosta ensimäisestä ammatistani, ja koen sen edelleen osaksi identiteettiäni, mutta työelämän muutokset ajoivat minut opiskelemaan uutta alaa. Montako ammatti-identiteettiä yhteen ihmiseen mahtuu?

Sain itseni kiinni myös sellaisesta ajatuksesta, että vaikka elättäisin itseni pelkästään kirjoittamalla, kirjoittamista ei voisi typistää vain työksi, sillä se on enemmän. Koen, että kirjoittaminen on sitä, mitä minä eniten olen, ja mitä minun eniten kuuluu tehdä. Se on minulle tapa olla olemassa ja hahmottaa tätä maailmaa. Ehkä elämäntapa kuvaisi kirjoittamistani parhaiten?