Tampereen kirjaviikot

Ensi viikolla on Tampereen kirjaviikot Tampere-talossa. Alun perin ko. viikonloppuna piti olla Tampereen kirjamessut, mutta koska niitä ei tänä vuonna pystytty järjestämään, tilalle ideoitiin useammasta pienestä erillistapahtumasta koostuvat Kirjaviikot. Arvostan paljon tätä meininkiä, että kaikkea ei vain siirretä verkkoon, vaan järjestetään pienimuotoisempi korvaava livetapahtuma. Jokaisena viikonpäivänä on jotain ohjelmaa, ja kirjatorilla on myynnissä satoja kirjoja, myös Koivu ja pihlaja. Ohjelma löytyy tästä linkistä https://kirjafestarit.fi/ohjelma/ Muistattehan, että Tampere-talo edellyttää kävijöiltä maskin käyttöä.

Kaikki tänä vuonna julkaisseet Pirkkalaiskirjailijoiden jäsenet pääsevät pitämään Aulaklubissa vartin esittelyn uudesta kirjastaan. Minun vuoroni on sunnuntaina 29.11. klo 18:45. Olen ollut marraskuun ajan niin tiiviisti uuden käsiksen maailmassa, että nyt juuri tuntuu oudolta, että kohta pitäisi mennä puhumaan Koivu ja pihlajasta. Mutta tietysti olen kiitollinen esiintymismahdollisuudesta, ne eivät ole pienkustantajien kirjailijoille mikään itsestäänselvyys ja tänä vuonna vielä vähemmän.

Etäyhteyksiä ja raapaleita

Viime viikolla ilmestyi Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien kustantama kauhuhenkinen novelliantologia HALOO? "Mun netissä on jotain kummaa..." ja muita häiriöitä etäyhteyksissä. Antologian ovat toimittaneet Essi Mäkelä, Toni Saarinen ja Reetta Vuokko-Syrjänen. Teemaansa sopivasti se on toistaiseksi myynnissä vain e-kirjana, ja kaikki tuotot käytetään kirjallisen alan ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen eli STK:n toimintaan.

Olen mukana antologiassa raapaleella Taustamaisemat. Se onkin ensimmäinen raapaleeni, joka on julkaistu. Eli tästä on tullut ennätyksellinen kolmen julkaisun vuosi. :) Toki yksi raapale ja viisi vuotta vanhan Perjantaityttöystävä -novellin ruotsinnos ovat varsin pienimuotoisia julkaisuja Koivu ja pihlajaan verrattuna, mutta silti. HALOO? antologian voi tilata tästä.

Jaa että mikä raapale? Kyseessä on minispefinovelli, joka on täsmälleen sata sanaa pitkä. Varsinaisen tekstin lisäksi kirjoittaja saa käyttää korkeintaan 15 sanaa otsikkoon sekä mahdollisiin väliotsikkoihin. 

Ajattelin pitkään, että raapaleita minä en ainakaan osaa kirjoittaa, ihan mahdotonta saada tarina mahtumaan noin lyhyeen mittaan. Olipa mukava huomata olleeni väärässä. Romaanit kyllä ovat eniten minun juttuni kirjoittajana, mutta romaanikäsisten kanssa puljaamisen lomassa on välillä tuntunut varsin virkistävältä kokeilla raapaleita, ja mikä tärkeintä, olen saanut niihin ideoita. Pystyn kirjoittamaan myös paremmin kauhua raapalemitassa. Silloin en ehdi kiintyä päähenkilöihin, joten heitä raaskii tappaakin. (Kauheaa, miltä tuokin lause kuulostaisi asiayhteydestään irrotettuna. :D)