Asiat etenevät, ja matkan varrella on kivoja välietappeja. Dionnen tytöillä on nyt kansikuva, ja mikä vielä huimempaa: kirja on jo ennakkomyynnissä Tornin verkkokaupassa Minä täpinöidyin, että hyvänen aika, joku voi jo ostaa tämän, tästä on tosiaan tulossa kirja ihan oikeasti. (Milloinkahan oikein lakkaan ihmettelemästä sitä?) Valmista kirjaa pitää kyllä vielä odotella jonkin aikaa, mutta helmikuussa koittaa h-hetki.
Tässä vielä kansikuva isommassa koossa.
Minun piti
tehdä viime viikolla kirjaesittely, josta ilmeisesti tulee myös
takakansiteksti, ja se oli varsin haasteellinen tehtävä. Etenkin, kun en ollut
varautunut siihen. Olin luullut, että kustantaja tekee
kirjaesittelyt/takakansitekstit. Tuli sellainen fiilis, että miten minä muka voin
tiivistää puoleen sivuun tarinan, joka on kulkenut matkassani mukana jo kolme
vuotta. Ja miten osaan kirjoittaa niin, että kerron tarinasta ja henkilöistä
jotakin olennaista, mutten spoilaa juonia, teksti houkuttelee tarttumaan
kirjaan, mutta ei sorru ärsyttävään ylimainostukseen. Aikamoista
puristamistahan se oli, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, ja
kustantajakin tykkäsi. Oli oikeastaan hyvä, että homma piti tehdä näin nopealla
aikataululla. Jos aikaa olisi ollut vaikkapa kuukausi, olisin saattanut jäädä
viilaamaan tekstiä loputtomiin ja aiheuttanut turhia paineita itselleni. Mutta
on se jännä, että on huomattavasti helpompaa kirjoittaa 250-sivuinen romaani
kuin tehdä siitä puolen sivun esittely.
