E-kirja ja muita syyskuulumisia

Nyt Salaisuuksia Delobriandissa on saatavilla myös e-kirjana Elisa Kirjasta. :) Jo oli aikakin. Se on Tornin ensimmäinen teos, josta on tehty e-kirja. Syksyn aikana on tulossa muitakin. 

Kävin perjantaina Turun kirjamessuilla. Erityisen kiinnostavaa oli päästä kuulemaan Vilja Tuulia Huotarisen ja Satu Koskimiehen haastattelu heidän yhdessä kirjoittamastaan Emilia Kentistä, joka on jatkoa L.M. Montgomeryn Runotyttö-sarjalle. Runotyttö-kirjat ovat olleet minulle erityisen tärkeitä kirjoja, ja lukiessani Emilia Kentin minusta oli ihanaa, että sain palata tuttujen rakkaiden hahmojen pariin ja kuitenkin lukea uutta tarinaa. Oli mielenkiintoista kuulla myös Emilia Lehtisen tulevasta (joulukuussa ilmestyy) äänikirjasarjasta Unissa lentämisen opas. Itselläni ei tosin ole varsinaisesti tarvetta tuollaisella oppaalle, koska olen nähnyt lentämisunia aina - nykyään tosin valitettavan harvoin - mutta aivan ihana kirjan aihe. <3  Kirjamessuilla oli minuun samanlainen vaikutus kuin ennenkin, eli on kovasti kirjoitusintoa ja tuntuu myös siltä, että maailmassa on liian paljon hyviä kirjoja ja liian vähän aikaa. 

Salaisuuksia Delobriandista on tullut niukemmin palautetta kuin Dionnen tytöistä. Esikoisromaanit saavat usein eniten huomiota. Itsenäisissäkin jatko-osissa on kirjailijalle myös se riski, että jos lukija ei pidä tarpeeksi ensimmäisestä kirjasta, hän tuskin tarttuu toiseen kirjaan. Minullekin on käynyt monen kirjasarjan kanssa niin, että luen ensimmäisen osan, ja se on mielestäni ihan hyvä, mutta en kuitenkaan innostu kirjan hahmoista ja maailmasta niin paljon, että lukisin koskaan toista osaa. Toki on myös kirjasarjoja, joiden jokaista osaa olen odottanut kieli pitkällä. 

Saamani palaute on kuitenkin ollut ilahduttavan hyvää. Vaikka molemmat kirjani ovat tietysti minulle rakkaita, kirjoitusprosessin aikana Salaisuuksia Delobriandissa tuntui välillä olevan Dionnen tyttöjen varjossa. Mietin usein, saanko tästä nyt ollenkaan yhtä hyvää ja jännää kuin Dionnen tytöistä. En tiedä, ovatko tällaiset epävarmuuden tunteet ihan tyypillisiä jatko-osaa kirjoittaville. Siksipä sydäntäni on hivellyt aivan erityisesti, kun jo useampi molemmat kirjat lukenut henkilö on kommentoinut, että Salaisuuksia Delobriandissa on entistä parempi, sujuvammin kirjoitettu ja hahmot vielä elävämpiä. Tällainen palaute todellakin kannustaa kirjoittamaan lisää. :) 

Salaisuuksia Delobriandissa ilmestyminen toi myös lisää huomiota Dionnen tytöille, ja kesällä sain siitä palautetta pitkästä aikaa. Eräs uusi tuttavuus luki ensin Salaisuuksia Delobriandissa ja sitten vasta Dionnen tytöt. Oli tosi mielenkiintoista kuulla, millainen lukukokemus oli lukea kirjat käänteisessä järjestyksessä. Ja Helena Seppälä kirjoitti yhteisbloggauksen molemmista kirjoistani. 

Niinä hetkinä kun olen saanut lukijapalautetta, olen palannut hetkeksi keijumaailmaan. Muuten kirjoitusajatukseni ovat olleet tekeillään olevassa käsiksessä. Sekin on romanttista fantasiaa, mutta maailma on eri ja muistuttaa 1800-luvun lopun/1900-luvun alun maailmaa. Tarinassa esim. pidetään yhteyttä kirjeitse ja liikutaan pääasiassa hevosvaunuilla, muutamia autojakin jo näkyy katukuvassa. Lisäksi tarinassa on ihmisiä, joilla on erityinen suhde puihin.