torstai 5. heinäkuuta 2018

Finncon

Minulla on tämän vuoden Finnconissa ennätykselliset kolme esiintymistä. Olen mukana seuraavissa paneeleissa.

Fantastinen matkaopas
(Lauantai klo 11 - 11:45, XX, Agora)
Pandimensionaalisen matkatoimiston agentti ja opas Ismo Nuoli haastattelee paneelissa kirjailijoita, jotka larppaavat kirjojensa hahmoja ja mainostavat omia maailmojaan. Shimo Suntila (pj.), Elina Pitkäkangas, Sini Helminen ja Liliana Lento.

”En ole ihminen”
(Sunnuntai klo 12 - 12:45, XIV, Natura)
Kuinka uskaltautua sujahtamaan vierasta lajia edustavan päähenkilön mieleen? Kirjailijat keskustelevat, miksi kannattaa valita muu kuin ihminen päähenkilöksi. Matti Järvinen (pj.), Liliana Lento, Laura Luotola, Mixu Lauronen, Terhi Tarkiainen.

Mitä ulostulotarinoiden jälkeen?
(Sunnuntai klo 14 - 14:45, X, Natura)
Mitä muita queer-tarinoita voisi kertoa, ja miten spekulatiivinen fiktio voisi olla mukana niiden kertomisessa? Olli Lönnberg (pj.), Jenny Kangasvuo, Nina Niskanen, Tero Aalto ja Liliana Lento.

Olen innostunut ja kiitollinen näistä mahdollisuuksista - kyllä nyt saa kirjat hyvää mainosta :D - mutta täytyy myöntää, että on hieman perhosiakin vatsassa.

Tuossa Fantastinen matkaopas -paneelissa on tosiaan tarkoituksena, että osallistuvat kirjailijat esittävät jotain kirjansa/kirjojensa hahmoa. Minä esitän omaa suosikkihahmoani Margotia. Siivet ja peruukki siis reissuun mukaan. :D En ole aiemmin tehnyt mitään tällaista, ja siksi olenkin erityisen täpinöissäni juuri tästä paneelista. 

torstai 17. toukokuuta 2018

Kuulumisia hetki julkaisun jälkeen

Nyt on vietetty julkkareita peräti kaksin kappalein. ”Virallisempi” julkkariosuus oli Joctoconissa heti seuraavana päivänä Salaisuuksia Delobriandissa ilmestymisen jälkeen. Oman kirjani esittelyn lisäksi olin mukana paneelissa, jossa keskustelimme eri julkaisukanavista, minä siis edustin pienkustantamon kirjailijaa. Nämä olivat parhaat kirjailijaesiintymiset, mitä minulla on ollut. Ihme kyllä, en jännittänyt ollenkaan, vaikka edellisestä kirjailijaesiintymisestäni oli jo vierähtänyt aikaa. Oli vain hurmaavaa päästä puhumaan aivan uunituoreesta kirjastaan.

Joctoconista kahden viikon kuluttua oli ”epäviralliset” julkkarit, pidin yhdistetyt kirja- ja synttäribileet. Lisäksi tarjosin töissä kirjakakun.
Lukijapalautetta en ole vielä saanut. Kieltämättä jännittää, mitä ihmiset kirjasta sanovat! Onneksi minulla on tallessa esilukijoilta saamani rohkaisevat kommentit, epävarmuuden hetkinä voin palata lukemaan niitä. 

Tuntuu ihmeelliseltä, miten paljon tarinaa keijumaailmasta on riittänyt. Tuo maailma lähti kehittymään yhdestä novellista, ja lopputuloksena on kaksi julkaistua romaania, kolme julkaistua novellia ja näiden lisäksi pöytälaatikkoon jäänyttä materiaalia. Enpä olisi vuosia sitten ensimmäisen keijunovelli-idean saadessani arvannut, mihin kaikkeen se johtaisi. :) Etenkin kun luulin vielä silloin, etten edes osaisi kirjoittaa romaanimittaista tarinaa. 

Myös se on yllättänyt minut kirjoittajana, että joistakin hahmoista on riittänyt tarinaa paljon enemmän, mitä aluksi luulin. Erityisesti Margotista, joka on keskeinen hahmo sekä Dionnen tytöissä että Salaisuuksia Delobriandissa. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan hänen piti olla kuvioissa mukana vain vähän yli Dionnen tyttöjen puolivälin. ”Niinhän sinä luulet”, Margot sanoi minulle ja nauroi. Varsin pian selvisi, että hänestä riittää tarinaa paljon enemmänkin, ja tämän matkan varrella hänestä on tullut yksi minulle rakkaimmista hahmoista ikinä. 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Salaisuuksia Delobriandissa valmistui :)

Salaisuuksia Delobriandissa on valmis ja tekijänkappaleet turvallisesti kotona. <3

Koska huomenna on tarkoitus puhua kirjasta täällä ehdin stressata melkoisesti, ehdinkö saada kirjat siihen mennessä. Kirjapainon väki oli lakossa, siksi meni näin viime tippaan. Torstaina puoliltapäivin kustantajani laittoi vihdoin viestiä, että Salaisuuksia Delobriandissa on painettu, ja että lähetti soittaa minulle Kyttäsin puhelinta koko loppupäivän, mutta lähetti ei soittanut saati käynyt. Koska ko. kirjapaino on tässä lähellä, laitoin illalla kustantajalle viestiä, että voisin mennä itsekin hakemaan tekijänkappaleeni huomenna, jos se sopii. Oli ok, joten päädyin hakemaan kirjat paikan päältä. 

Oli aika siistiä mennä kirjapainon asiakaspalvelutiskille esittämään asiaansa, että kirjani on justiinsa tullut teiltä painosta, ja pitäisi nyt saada tekijänkappaleet mukaan. :D Ja sekin on kiva ajatus, että oma kirja on painettu noin lähellä kotoa.

Kirjapaketin avaaminen oli ihan yhtä jännää kuin ensimmäisellä kerralla. Ja kirjan näkeminen ensi kertaa tuntui yhtä huimalta, ihanalta ihmeeltä. Se on niin kaunis ja uudenhehkuva. Jotenkin on vielä vähän epätodellinenkin fiilis, että Salaisuuksia Delobriandissa on nyt IHAN OIKEASTI tässä, valmiina ja käsin kosketeltavana kirjana. Ja että nyt minulla tosiaan on kaksi omaa kirjaa. 

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Esiintyminen Stk:n kevätmiitissä

Esiinnyn 21.4. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien kevätmiitissä - Joctoconissa. Nimestään huolimatta tapahtumaan osallistumaan ei edellytä Stk:n jäsenyyttä vaan on avoin kaikille kiinnostuneille, joten tervetuloa! :)

"Tervetuloa la 21.4.2018 klo 12 alkaen Pirkkalaiskirjailijoiden toimitilaan osoitteeseen Sammonkatu 2, 33540 Tampere.

Joctoconin ohjelma klo 12.00-16.00
Esitelmä: Miksi tarinat kuolevat toisessa näytöksessä? -- Tekstin keskiosan rakennehaasteista. Solina Riekkola & Reetta Vuokko-Syrjänen.

Paneeli: Eri julkaisukanavat kirjailijan kannalta. -- Perinteinen kustantamo vai indie-julkaisu? Suomeksi vai englanniksi? Paperilla vai sähkökirjana? Keskustelemassa Katri Alatalo, Liliana Lento, Laura Luotola, Anna Salonen, Elina Vale & Reetta Vuokko-Syrjänen

Kirjan julkistus: Liliana Lennon uutuusromaani "Salaisuuksia Delobriandissa”

Vapaamuotoiset jatkot ravintola Kivenheitossa klo 16 alkaen.

Itse tilaisuus on ilmainen, ja tarjolla on vähintäänkin teetä/kahvia ja pikkupurtavaa. Varsinaiseen ruokailuun on mahdollisuus omakustanteisesti ravintola Kivenheitossa. Tervetuloa viettämään spekulatiivisfiktiivinen iltapäivä rennoissa tunnelmissa!"

Salaisuuksia Delobriandissa lähti eilen painoon. :) 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Vapaaehtoinen lapsettomuus kirjallisuudessa

Minä olen vapaaehtoisesti - ja onnellisesti - lapseton, tuttavallisemmin vela. Niin on myös moni tuttavani ja muutama ystäväkin. Tämä tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että en ole halunnut omia lapsia.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on vielä 2010-luvullakin asia, joka herättää ihmettelyä ja paheksuntaakin, ja tiedän joidenkin kokeneen myös suoranaista painostusta lasten hankkimiseen. Kirjallisuudessa vapaaehtoista lapsettomuutta on käsitelty vielä aika vähän. Valitettavasti olen törmännyt lukemissani kirjoissa myös siihen, että velahahmo on kuvattu negatiivisten stereotypioiden kautta: joko itsekkäänä ja pinnallisena bilehileenä - hyvä ettei lastenvihaajana - tai sitten velaus selitetään vain ja ainoastaan lapsuuden traumoilla (en halua hankkia lapsia, koska oma lapsuuteni oli niin kamala). Tai mikä pahinta: nainen on vannoutunut vela, kunnes hän tapaa Sen Oikean Miehen. Toki tämä on joillekin todellisuutta, mutta vastaavasti on monia, joilla mieli ei todellakaan muutu.

Positiivisia esimerkkejä ovat Veera Vaahteran Kevyesti kipsissä ja Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein. Molempien kirjojen päähenkilöt ovat veloja. Vapaaehtoista lapsettomuutta ei ole kummallakaan nostettu minkään suurennuslasin alle, mitä nyt Kevyesti kipsissä -kirjan päähenkilö Lotan sisko hieman kuittailee, eikä selitetty millään lapsuudentraumoilla, vaan velaus vain on osa heidän persoonaansa.

Täytyyhän sitä omakin kortensa kantaa kekoon: Salaisuuksia Delobriandissa -kirjassa on päähenkilöinä kaksi velahahmoa, parikymppinen Alexa ja päälle nelikymppinen Margot. Kummankaan velaus ei liity olennaisesti kirjan juonikuvioihin, se on vain yksi heidän ominaisuutensa muiden joukossa. Epätavallisemmista perhe- ja parisuhdemuodoista kirjoittaminen on muutenkin lähellä sydäntäni.

Salaisuuksia Delobriandissa -kirjassa on näkökulmahenkilönä myös Sofia, joka kärsii vastentahtoisesta lapsettomuudesta. Hän on ollut minulle yksi vaikeimmista hahmoista kirjoittaa. Toki olen kirjoittanut hahmoilleni paljon muutakin, josta minulla ei - onneksi! - ole omakohtaista kokemusta. Mutta jotenkin lapsettomuussurun kuvaaminen tuntui erityisen haastavalta, koska se on omalle kokemusmaailmalleni vastakkainen. Mietin usein kirjoittaessani, että osaanko nyt kuvata tätä tarpeeksi hyvin/uskottavasti/intensiivisesti. Onneksi minulla oli esilukijoita, heistä oli apua tässäkin. Miksi sitten halusin kirjoittaa Sofiasta ja hänen lapsettomuussurustaan? Koska myös hän kutsui minua kertomaan tarinansa, ja itseään pitää haastaa kirjoittajana aina välillä.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Viimeiset hetket esikoiskirjailijana

Viimeiset hetkeni esikoiskirjailijana ovat meneillään. Se on jännä, miten kaksijakoisia fiiliksiä uuden kirjan odotus voi aiheuttaa. Samalla kun sitä kiihkeästi odottaa kirjansa ilmestymistä ja toivoo, että se saisi paljon lukijoita ja huomiota, niin samalla on myös pelottavaa, että kohta kirjan voi lukea periaatteessa kuka tahansa. Kaikkein pelottavin ajatus kuitenkin on, että kukaan ei  lukisi kirjaa tai ei ainakaan sanoisi siitä mitään.

Ilmestyvä kirja on useimmiten kirjailijalle jo tarinaltaan vanha. On siitäkin jo vierähtänyt tovi, kun kirjoitin Salaisuuksia Delobriandissa, puhumattakaan siitä kun aloin ideoida ja suunitella tätä tarinaa. Uusi romaanikäsis, josta kirjoitan ensimmäistä versiota, on ollut viime aikoina kirjoittamisajatuksissani päällimmäisenä. Ja kuitenkin Salaisuuksia Delobriandissa on nyt niin ihanan uudenhehkuva.  

Tuntuu hitusen haikealtakin luopua keijumaailmasta ja etenkin jo useamman vuoden matkassa mukana kulkeneista hahmoista. Salaisuuksia Delobriandissa -kirjassahan on osittain Dionnen tytöistä tuttuja ja osittain uusia hahmoja. Koskaan ei toki pidä sanoa ei koskaan, mutta ainakin tällä hetkellä ajattelen, etten kirjoita keijumaailmasta enää lisää, niin rakas kuin se on minulle ollutkin. Minulla ei ole enää ollut uusia ideoita siihen, sen sijaan päässäni pyörii uudenlaisia tarinaideoita, joista yhtä tosiaan jo kirjoitankin.

Päällimmäisenä tunteena on joka tapauksessa kupliva ilo siitä, että aivan kohta Salaisuuksia Delobriandissa on valmis kirja. :)





maanantai 5. helmikuuta 2018

Millaisia Facebook-päivityksiä romaanihenkilöni tekisivät :D

Aloin eräänä iltana ideoida, että jos Salaisuuksia Delobriandissa -kirjan keskeiset henkilöt olisivat Facebookissa, millaisia päivityksiä he tekisivät. Tässä on tulos. Luonnollisesti nämä kuvitteelliset Facebook-päivitykset eivät sisällä juonipaljastuksia. 

MARGOT

Lentoretki ja piknikki Sinikellosaarilla, tädin ja veljentytön laatuaikaa. :) 

Hopeasiiven ensi-iltaan on vielä muutamia lippuja saatavilla. 

Vihaan kirsikankukkakuuta. Voisiko vaan nukkua 15 päivään asti? Tai saisiko oman päänsä vaihtaa paremmin toimivaan malliin? Sanoinko jo, että vihaan kirsikankukkakuuta?

Lähtee viikonlopuksi veneretkelle mitä parhaimmassa seurassa. ;)

Lainaus Fedora Forellin kirjoittamasta artikkelista: ”Kenkien käyttäminen on typerää ihmisten ja menninkäisten matkimista. Jokaisen itseään kunnioittavan keijun pitäisi kulkea ylpeästi paljasjaloin. Margot Dupontin ja muiden keijujulkkisten varsinkin kuuluisi näyttää hyvää esimerkkiä.”
Huoh, taas näitä. Jos minä tunnen oloni kauniiksi ja saan hyvän mielen laittamalla joskus nätit kengät jalkaan, miten se muka on keneltäkään pois? 

ALEXA

Oho, ostin kengät. 

Alexa Cordessee ja Zahira Dupont ovat olleet facebook-kavereita seitsemän vuotta. 
Facebook-kavereita seitsemän vuotta, bestiksiä jo 15 vuotta. Kiitos kaikesta, rakas ystävä. <3 <3 <3

Olipas huippukivat historianopiskelijoiden bileet. Ei ole pitkään aikaan tullut tanssittua näin paljon. Kipeät jalat, hyvä mieli. :D

Vielä yksi tentti ja yksi essee, sitten alkaa loma. Jaksaa, jaksaa. 

Tiedoksi kaikille Facebook-kavereilleni, että en siedä omalla seinälläni lajistisia kommentteja enkä muutakaan vihapuhetta. Jos joku ei kunnioita tätä, poistan kavereista. 

GUNVOR

Viettää tänään vuosipäivää. Ollaan tunnettu kullan kanssa jo neljä vuotta. <3 

Flunssa on vihdoinkin selätetty, ja pääsen taas pelaamaan siipipalloa. 

Sain vihdoin töitä Delobriandista. Uuden sairaalan rakennustyömaalla riittää hommia ainakin kahdeksi vuodeksi. :)

SOFIA

Vino pino opiskelijoiden esseitä on luettu ja arvioitu, ja nyt lähden viettämään rentouttavaa viikonloppua Dionneen, lapsuuden maisemiin. 

Sielu sai taas niin lepoa taidenäyttelyssä. 

Miksi kuukausi toisensa jälkeen pitää pettyä? :(