Hämärä kirjallisuustapahtuma järjestetään pitkän tauon jälkeen Tampereella 14.5. Minullakin on siellä esiintyminen: kustantajani Matti Järvinen haastattelee minua Kissanaisista klo 14:40.
Tässä ohjelma kokonaisuudessaan:
Paikka: Tammelakeskus, Itsenäisyydenkatu 21 B, 1 krs
11.00 Ovet ja myyntipöydät auki
11.30-11.35 Tilaisuuden avaus: Hämärä kevät (Saara Henriksson)
11.35-11.55 Haastattelu: Mikko Kamula: Kalevan pojat
12.00-12.45 Paneeli: Uusimmat utopiat kirjallisuudessa. Marisha Rasi-Koskinen, Emmi Itäranta, Siiri Enoranta, pj. Taru Kumara-Moisio. Järj. Pirkkalaiskirjailijat
13.00-13.45 Paneeli: Seikkailu fantasiassa. Erkka Leppänen, Kristel Nyberg, Jaakko Alamikkula, pj. M.G. Soikkeli. Järj. Vaskikirjat
13.45-14.00 KAHVITAUKO
14.00-14.40 Paneeli: Kauhua kotimaanmatkailussa. Toni Saarinen, Artemis Kelosaari, pj. Matti Järvinen. Järj. Nysalor-kustannus
14.40-15.00 Haastattelu: Liliana Lento: Kissanaisia
15.15-15.45 Paneeli: Kumma kirjoittaminen. Mia Myllymäki, Anni Nupponen. Järj. Osuuskumma-kustannus
15.45 Loppusanat: Kohti Finnconia
Alkuvuosi toi hienoja uutisia päivätyöhöni liittyen: sain viran ensimmäistä kertaa elämässäni. :) Pääsin palaamaan reilun parin vuoden tauon jälkeen tuttuun ja hyväksi havaittuun työpaikkaan, jossa olin ensin harjoittelijana ja sen jälkeen tein pitkän sijaisuuden. Mikä parasta, pesti on osa-aikainen, eli nyt saan taas tehdä kolmen päivän työviikkoa => enemmän aikaa ja energiaa kirjoittamiselle.
Olen saanut Kissanaisista jonkin verran palautetta, ja se on ollut ilahduttavan hyvää. Kirjalle on olemassa hento jatko-osaidea. Nyt olen kuitenkin kirjoittamassa jatko-osaa Koivu ja pihlajalle, ja Kissanaisiin liittyvä ideanpoikanen tarvitsee muutenkin vielä aikaa kypsyä ja vahvistua rauhassa.
En näköjään osaa kirjoittaa vain yksittäistä romaania. Mutta en myöskään osaa suunnitella kirjoittamisiani niin pitkäjänteisesti, että alusta asti aikoisin kirjoittaa trilogian, mistään pidemmästä sarjasta nyt puhumattakaan. Aina minulla on ollut ensin suunnitelma vain yksittäiseen kirjaan. Vaan kun ko. kirja valmistuu, mieleen alkaa pukata kuin varkain ajatuksia jatkosta. Olen miettinyt, että ehkä kyseessä on osittain myös psykologinen tarve: jatko-osien ideoiminen mahdollistaa sen, ettei minun tarvitsekaan vielä luopua rakkaiksi käyneistä hahmoista ja kirjan maailmasta. Sekin on jännää kirjoittamisessa, etten koskaan voi varmaksi tietää etukäteen, kuinka paljon tarinaa kenestäkin romaanihenkilöstä lopulta riittää. Joskus sivuhenkilö pääsee jatko-osassa enemmän päärooliin, ja vastaavasti päähenkilö putoaa sivurooliin. Ja joskus sellaisille henkilöille, joista alkuun luulisin, että tarinaa riittäisi eniten, ei enää olekaan sijaa jatko-osassa
