lauantai 13. elokuuta 2022

Paluu keijumaailmaan ja äänikirja

Esikoisromaanini Dionnen tytöt ilmestyi reilu kuusi vuotta sitten, keväällä 2016. En ole lukenut kirjaa sen jälkeen, kun se valmistui, mitä nyt selannut joitakin yksittäisiä kohtia, kun pariin kirjailijaesiintymiseen on pitänyt saada lukunäyte. Tänä kesänä minua kuitenkin alkoi kiinnostaa, millainen kokemus sen lukeminen monen vuoden jälkeen olisi.

Nyt elokuussa tartuin tuumasta toimeen. Vähän jännittikin, että mitä jos en enää pitäisikään Dionnen tytöistä. Toki kirjoittajana kehittyminen kuuluu asiaan, mutta olisi silti tuntunut kauhealta, jos ensimmäinen julkaistu kirjani olisi jättänyt päällimmäiseksi tunteeksi myötähäpeän.


Olihan lukiessa joitakin hetkiä, jolloin sisäinen editorini heilutti punakynää. Että jos nyt kirjoittaisin tämän, poistaisin tuon lauseen, vaihtaisin tämän sanan tuohon jne. Siitä huolimatta tempauduin edelleen mukaan tarinaan enkä olisi muuttanut juonellisesti mitään.


Mitä hahmoihin tulee, tuntui vähän siltä kuin olisin tavannut vanhoja kavereita pitkästä aikaa. Ja vaikka hyvin tiesin, miten kenellekin käy, silti itkin, nauroin, liikutuin ja sain ylimääräistä sydämentykytystä yhdessä hahmojeni kanssa. Kai omien hahmojensa kohtalot kokee aina syvemmin kuin muiden, ja Dionnen tytöissä on aikas dramaattisia juonenkäänteitä.


Lukiessa tuli vastaan myös monia yksityiskohtia, joita en enää muistanut. Hetkittäin tuli sellainen jännä tunne, että hei, minäkö todella olen kirjoittanut tämän ja keksinyt kaikki nämä jutut (tai no, en ihan kaikkia ole keksinyt itse vaan joitakin olivat esilukijat ehdottaneet). 


Yleisesti ottaen tämä oli kiinnostava ja yllättävänkin tunteikas kokemus.


Pian saan kokea ensimmäistä kertaa myös sen, millaista on kuunnella omaa tekstiään vieraan henkilön lukemana. Nimittäin Kissanaisista ilmestyy äänikirjaversio 24.8. :-) 


En ole juurikaan harrastanut äänikirjoja, koska olen varsin epäauditiivinen ihminen, ja minun on aina ollut huomattavasti helpompi keskittyä luettuun kuin kuunneltuun tekstiin. Toisaalta tykkään kyllä kuunnella kirjallisuusaiheisia paneeleja ja haastatteluja esim. kirjamessuilla ja Finnconeissa. Tosin siinä auttanee, että näen puhujat. Mutta toki Kissanaisia pitää kuunnella.