sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Editointia

Editoin parhaillaan Salaisuuksia Delobriandissa -käsistä esilukijoilta saamieni palautteiden perusteella. Käsis lihoo väistämättä jonkin verran, sillä uuteen versioon tulee kaksi uutta lukua. Lisäksi on ennestään olemassa olevia kohtauksia, joista on kommentoitu, että tästä olisi hyvä kertoa enemmän/yksityiskohtaisemmin. Palautetta, jota olen saanut usein ennenkin. 


Esilukijoideni tuttuus on vaihdellut laidasta laitaan. Toisessa ääripäässä on läheinen ystäväni, jonka kanssa ollaan tunnettu seiskaluokalta asti, ja toisessa ääripäässä henkilöitä, joista en ole tiennyt ennestään muuta kuin nimen ja että he ovat myös kirjoittajia. Olen kuullut sellaisia mielipiteitä, että esilukija ei saisi olla liian tuttu, koska silloin hän ei osaa lukea tekstiä tarpeeksi objektiivisesti. Itse olen tästä eri mieltä, sillä tämä minun rakas ystäväni kyllä osaa antaa rakentavaa palautetta eikä hän epäröi käyttää tarvittaessa reilusti punakynää. Olen todennut oman kirjoittamiseni kannalta tärkeäksi, että esilukijoita on useampi. Jokainen kuitenkin lukee tarinan omasta näkökulmastaan, ja olen saanut jokaiselta esilukijaltani jonkun sellaisen hyvän muokkausidean/näkökulman, jota kukaan toinen ei olisi pystynyt antamaan. Joskus voi tosin käydä niin, että kahdella esilukijalla on samasta asiasta vastakkainen mielipide. Silloin kirjoittajan täytyy kuunnella omaa intuitiotaan. 

Kun palasin tämän käsiksen pariin muutaman kuukauden tauon jälkeen, minua mietitytti hetken, että jaksanko taas pakertaa tämän parissa, kun mielessäni olisi paljon uuttakin kirjoitettavaa ja uusia ideoita. Mutta kun pääsin alkuun editoinnissa, olin taas niin mukana tarinassa ja tuntui siltä, että juuri tämä hetki, tämä kohtaus ja tämä tarina ovat parasta mitä on. Muistan, että minulla oli aivan samoja tunnelmia Dionnen tyttöjen editointikierroksilla. Ja hyvä niin. Romaanin kirjoittaminen on kuitenkin sen verran pitkä ja kerroksellinen projekti, että on ehdottomasti eduksi, jos tarinaansa voi rakastua aina uudelleen. 

Oloni tekee pörröiseksi mielikuva siitä, että ensi vuonna Dionnen tytöt ja Salaisuuksia Delobriandissa olisivat vierekkäin kirjastojen hyllyissä. Samasta maailmasta syntyneet teokset, kuin isosisko ja pikkusisko.