maanantai 5. helmikuuta 2018

Millaisia Facebook-päivityksiä romaanihenkilöni tekisivät :D

Aloin eräänä iltana ideoida, että jos Salaisuuksia Delobriandissa -kirjan keskeiset henkilöt olisivat Facebookissa, millaisia päivityksiä he tekisivät. Tässä on tulos. Luonnollisesti nämä kuvitteelliset Facebook-päivitykset eivät sisällä juonipaljastuksia. 

MARGOT

Lentoretki ja piknikki Sinikellosaarilla, tädin ja veljentytön laatuaikaa. :) 

Hopeasiiven ensi-iltaan on vielä muutamia lippuja saatavilla. 

Vihaan kirsikankukkakuuta. Voisiko vaan nukkua 15 päivään asti? Tai saisiko oman päänsä vaihtaa paremmin toimivaan malliin? Sanoinko jo, että vihaan kirsikankukkakuuta?

Lähtee viikonlopuksi veneretkelle mitä parhaimmassa seurassa. ;)

Lainaus Fedora Forellin kirjoittamasta artikkelista: ”Kenkien käyttäminen on typerää ihmisten ja menninkäisten matkimista. Jokaisen itseään kunnioittavan keijun pitäisi kulkea ylpeästi paljasjaloin. Margot Dupontin ja muiden keijujulkkisten varsinkin kuuluisi näyttää hyvää esimerkkiä.”
Huoh, taas näitä. Jos minä tunnen oloni kauniiksi ja saan hyvän mielen laittamalla joskus nätit kengät jalkaan, miten se muka on keneltäkään pois? 

ALEXA

Oho, ostin kengät. 

Alexa Cordessee ja Zahira Dupont ovat olleet facebook-kavereita seitsemän vuotta. 
Facebook-kavereita seitsemän vuotta, bestiksiä jo 15 vuotta. Kiitos kaikesta, rakas ystävä. <3 <3 <3

Olipas huippukivat historianopiskelijoiden bileet. Ei ole pitkään aikaan tullut tanssittua näin paljon. Kipeät jalat, hyvä mieli. :D

Vielä yksi tentti ja yksi essee, sitten alkaa loma. Jaksaa, jaksaa. 

Tiedoksi kaikille Facebook-kavereilleni, että en siedä omalla seinälläni lajistisia kommentteja enkä muutakaan vihapuhetta. Jos joku ei kunnioita tätä, poistan kavereista. 

GUNVOR

Viettää tänään vuosipäivää. Ollaan tunnettu kullan kanssa jo neljä vuotta. <3 

Flunssa on vihdoinkin selätetty, ja pääsen taas pelaamaan siipipalloa. 

Sain vihdoin töitä Delobriandista. Uuden sairaalan rakennustyömaalla riittää hommia ainakin kahdeksi vuodeksi. :)

SOFIA

Vino pino opiskelijoiden esseitä on luettu ja arvioitu, ja nyt lähden viettämään rentouttavaa viikonloppua Dionneen, lapsuuden maisemiin. 

Sielu sai taas niin lepoa taidenäyttelyssä. 

Miksi kuukausi toisensa jälkeen pitää pettyä? :(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti