Tämän vuoden ensimmäiseksi blogipäivitykseksi sopii hyvin kertoa, että aloitin joululomalla ihka uuden romaanikäsiksen. :)
Tarina oli pyörinyt päässäni jo pidemmän aikaa, ja olin odottanut innolla, että pääsen kirjoittamaan sitä (halusin saada ensin Salaisuuksia Delobriandissa -käsiksen esilukijoille lähetettävään kuntoon). Siitä huolimatta aloituskynnys oli melkoisen korkealla. Keksin useamman kerran tekosyitä, miksi en voi aloittaa kirjoittamista vielä tänään. Aloin jo tuskastua siihen, että olen järjestänyt asiani niin, että minulla on joulukuussa reilusti kirjoitusaikaa, enkä sitten saa mitään aikaiseksi. Myös sisäinen kriitikkoni vihjaili ilkeästi, että ei tämä ole niin hyvä idea kuin edelliset, joten kannattaako tätä edes aloittaa. Tuntui myös jotenkin vaikealta päästää irti editointimoodista ja heittäytyä ensimmäisen version epätäydellisyyteen, jossa saa ja pitää antaa mennä just niin kuin mielikuvitus vie. Eipä se mikään ihme ole, että aloituskitka oli suuri, sillä muistan kyllä, että sitä oli myös Salaisuuksia Delobriandissa -käsistä aloittaessani. Silloin tarinan maailma oli kuitenkin minulle ennestään tuttu ja osa henkilöistäkin, nyt kaikki on uutta. Ilmeisesti tuo aloituskitka on ilmiö, joka toteutuu minulla aina romaanimittaista käsistä aloittaessa. Novelleissa sitä ei ole ainakaan yhtä paljon.
Kun vihdoinkin pääsin alkuun, kirjoittaminen alkoi pienen alkukankeuden jälkeen sujua hyvin, tempauduin mukaan tarinaan, ja sisäinen kriitikkonikin onneksi sulki suunsa. Minun on ollut taas niin seesteinen ja hyvä olla kirjoittaessani. Stressaan monista asioista - olen monesti saanut todeta jälkikäteen, että turhaan - mutta kirjoittaessani olen omassa ihanassa kuplassani turvassa kaikilta maailman stresseiltä, ja samalla tunnen olevani niin elossa. Vaikka suhteeni kirjoittamiseen onkin jossain määrin muuttunut esikoiskirjailijuuden myötä, ja toivon saavani jatkossa julkaistua lisää kirjoja, kirjoitan silti edelleen ensisijaisesti itseäni varten.
Vaikka olin ideoinut ja suunnitellut tätä tarinaa jo aika pitkään, koen, että vasta kirjoittaessa pääsen kunnolla tutustumaan uusiin hahmoihin ja maailmaan, sillä tarina joka tapauksessa elää kirjoittaessa ja hahmot kehittyvät. Minusta tuntuu nyt yhtäaikaisesti siltä, että edessä on niin paljon jänniä ensimmäistä kertaa kirjoitettavia kohtauksia, etten malttaisi odottaa, että pääsen niihin kaikkiin ja samalla siltä, että on ihanaa saada viipyä pidemmän aikaa tällä matkalla.
Uudella käsiksellä ei vielä ole varsinaista nimeä. Sen löytymisessä voi mennä aikaa, sillä tähän mennessä olen keksinyt nimet romaanikäsiksille vasta siinä vaihessa, kun olen kirjoittanut niitä noin puoleenväliin. Työnimenä on päähenkilöiden mukaan Larissa & Tiziana. He ovat puukansaan kuuluvat puolisisarukset.
Toivotan blogini lukijoille kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle 2017!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti