sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kirjastoilahtumisia ja taittovedoksen lukemista

Ilahduin tänään kovasti ja suorastaan liikutuin huomatessani, että Dionnen tytöt on tilattu peräti kolmeen pääkaupunkiseudun kirjastoon. Se on tilattu jo aiemmin pariin muuhun kirjastoon, mutta pääkaupunkiseutu on siinä mielessä merkityksellisin, että siellä on eniten asiakkaita/potentiaalisia lukijoita. Ja mikä parasta, kirja on luokiteltu aikuistenosastolle, minne se mielestäni eniten kuuluu. Suomessa kun on valitettavaa taipumusta ahtaa fantasiagenreen kuuluvat kirjat väkisin nuortenkirjakategoriaan. Pirkanmaan kirjastojen hakujärjestelmästä Dionnen tyttöjä ei vielä löytynyt, mutta olen kuullut täällä suosittavan sellaista tyyliä, että kirjoja ei tilata kirjastoihin ennakkoon vaan vasta niiden ilmestyttyä. Tein kuitenkin varmuuden vuoksi hankintaehdotuksen. 

Vaikka minusta on toki tuntunut mukavalta ylipäänsä bongailla netistä mainintoja Dionnen tytöistä - olen googlettanut sen epäsäännöllisen säännöllisesti - ja että kirja on ennakkomyynnissä useammassakin paikassa, tällaiset kirjastouutiset ilahduttavat aivan erityisesti. Koska olen itse kirjastojen suurkuluttaja - lainaan PALJON enemmän kirjoja kuin ostan - minulle on tärkeää, että kirjani ei vain ole myynnissä, vaan se on mahdollista myös lainata kirjastosta. Ja on tässä sekin, että kun kirjan saa julkaistua kustantamon kautta, on itsestäänselvyys, että se tulee myyntiin vähintään johonkin verkkokauppaan. Mutta olen kuullut, että pienen kustantamon kirjailijana ei voi olla varma, huolitaanko kirjaa kirjastoihin. 

Minulla oli tällä viikolla Dionnen tyttöjen taittovedos oikoluettavana. Niin kiihkeästi kuin olen kirjan ilmestymistä odottanutkin, silti hetken tuntui tältä: ”Apua, voin vain ilmoittaa mahdollisista tavutus- ja kirjoitusvirheistä, mutta en voi enää tehdä muutoksia itse tekstiin. Nyt se siis on menoa, ja kirjan on kelvattava tällaisenaan, hui.” Tokihan minä edelleen tykkään Dionnen tytöistä. Mutta olen lukenut sitä sen verran monta kertaa sillä ajatuksella, että voisinko tehdä jotain toisin/paremmin, että tuo editointimoodi on tainnut jäädä liiaksi päälle. 


Tuntui myös jotenkin hämmentävältä, että koko Dionnen tyttöjen parissa kulkemani matka lopulta mahtuu näin lyhyeen romaaniin. Tarinaa kuitenkin suunnittelee ja elää päänsä sisällä paljon enemmän kuin itse kirjoittamiseen menee aikaa. Matkan varrelle on jäänyt myös poistettuja, myöhemmin toimimattomiksi havaittuja kohtauksia. Päädyin jopa poistamaan yhden näkökulmahenkilön, koska sain kolmelta eri esilukijalta sellaista palautetta, että tarina toimisi paremmin ilman häntä, ja että näkökulmahenkilöitä on liikaa. Lisäksi Dionnen tyttöihin liittyy vielä kaikki ensikertalaisen julkaisuprosessiin liittyvät odottelut, jännitykset, ilahtumiset, toiveet, pelot ja onnistumisen elämykset - niin paljon tunteita ja merkityksiä, joista tuntematon lukija ei voi tietää mitään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti