tiistai 9. helmikuuta 2016

Novellikirjoittajasta romaanikirjoittajaksi

Kirjoitin ensin monta vuotta vain novelleja ja luulin, etten edes osaisi kirjoittaa romaanimittaista tekstiä. Nykyään tilanne on kääntynyt miltei päinvastaiseksi. Minulla on työn alla kolmas romaanikäsis. Lisäksi päässäni kehittyy ihka uusi tarinaidea, ja sekin uhkaa paisua romaanimittaiseksi. No, on minulla sentään yksi idea, jonka tiedän selkeästi jäävän novellimittaiseksi. 

Olen huomannut nauttivani romaanien kirjoittamisesta enemmän siksi, että saan viipyä tarinani ja hahmojeni matkassa pidempään. Novellien kanssa matka loppuu liian lyhyeen. Tosin joskus romaanikäsisten kanssa tuntuu siltä, että niiden kirjoittamiseen menee ikuisuus. Silloin kaipaan novelleja, jotka voi saada valmiiksi muutamalla kirjoituskerralla ja kaikkiin merkittäviin kohtauksiin pääsee nopeasti. Ja kun uutta romaani-ideaa pukkaa silloin, kun nykyisen käsiksen ensimmäinen versio ei ole vielä lähelläkään valmista, saattaa tulla sellaista angstia, että missä välissä minä muka ehdin kirjoittaa tämän kaiken. Mutta kyllä romaanien kirjoittaminen on silti enemmän minun juttuni nykyään.

                                     teetä ja Salaisuuksia Delobriandissa

Kirjoittamisessani kyllä näkyy edelleen se, että olen kirjoittanut aiemmin nimenomaan novelleja. Sekä Dionnen tytöt että edellinen, pöytälaatikkoon jäänyt romaanikäsis ovat melko lyhyitä, eikä uudesta käsiksestäkään ole mitään tiiliskiveä tulossa. Lisäksi olen saanut useasti sellaista palautetta esilukijoiltani, että tämä kohtaus etenee liian nopeasti ja tästä pitäisi kertoa enemmän. Dionnen tytöissä on kohtauksia, jotka olen osannut kirjoittaa vasta kolmannella kerralla tarpeeksi hitaasti etenevästi ja yksityiskohtaisesti. 

Välttelen kyllä ihan tarkoituksella tietynlaista jaarittelua. Minusta on lukijana todella tylsää, jos kirjassa kuvaillaan sivukaupalla maisemaa, asunnon sisustusta, tai mikä pahinta: kerrotaan yksityiskohtaisesti suunnilleen jokaisessa luvussa, miten sankaritar on tänään pukeutunut. Joskus minulle on myös käynyt niin surullisten/traagisten/ahdistavien kohtausten kanssa, että olen kirjoittanut ne  turhan pikaisesti päästäkseni niistä eroon - joo, saatan välillä eläytyä vähän liikaakin. Ajoittainen liian nopea etenemiseni johtunee kuitenkin enimmäkseen siitä, että koska pyörittelen tarinoitani päässäni paljon enemmän kuin itse kirjoittamiseen menee aikaa, unohdan välillä, että lukija ei näe sitä, minkä minä näen pääni sisällä. Toivottavasti kehityn kirjoittajana tässäkin asiassa kokemuksen myötä. 

Oletteko te, blogini lukijat, enemmän romaani- vai novellikirjoittajia?

4 kommenttia:

  1. Hyvä kysymys, ja vaikea vastata. Teininä kirjoitin paljon pitempää tekstiä ja runoja, mutta en silloin tainnut suhtautua vakavasti omaan kirjoittamiseeni. Se oli tietynlaista todellisuuspakoa, seikkailin omassa fantasiamaailmassani. Sitten kirjoittaminen jäi, reiluksi kymmeneksi vuodeksi. Nyt on tullut jälleen harrastettua kirjoittamista aktiivisemmin nelisen vuotta, ja sinä aikana olen kirjoittanut lähinnä novelleja. Pääasiassa siksi, että niille on ollut julkaisukanavia, ja tietysti on tullut osallistuttua kirjoituskilpailuihin.

    Olen lukenut teininä kirjoittamiani pitkiä tekstejä, ja melkein hirvittää tarttua uudestaan sellaiseen isompaan projektiin. Miten saan langat pysymään käsissäni? Ainakin nuorempana olen kirjoittanut aikamoista soopaa ja sekasotkua. Kuitenkin romaani on suunnitteilla, ja aion palata sinne nuoruuteni fantasiamaailmoihin uudella otteella.

    VastaaPoista
  2. Mulla se on mennyt vähän samaan tapaan: kirjoitin kauan ainoastaan lyhyttä (tosin "lyhyt" oli toisinaan 15k sanaa...)
    Nyt taas viime aikoina olen ollut romaanikirjoittaja lähinnä pakon edestä. Aika ja etenkin energiamäärä ovat olleet hyvin rajattuja, ja sen käyttäminen novelleihin on tuntunut haaskaukselta, kun "pitäisi" saada Oikeita Kässäreitä valmiiksi. Olen minä yhden novellin kirjoittanut tuossa viime vuoden lopulla, se oli jo suorastaan ilahduttava suoritus.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitan todella vähän novelleita ja nekin usein fan fictionin puolella. Jostain syystä ideani tuppaavat aina paisumaan romaanimittaisiksi ja viimeisin venyy nyt jo toisen romaanin puolelle (eikä kaksi riitä, näitä tulee lisää).

    Välillä olisi suorastaan helpottavaa kirjoittaa novelleja. Kaiken järjen mukaan lyhyempi teksti on pikemmin valmis ja voi siirtyä seuraavaan. Novelleilla olisi helpompi myös osallistua kirjoituskilpailuihin. Onhan noita romaaneillekin, mutta minulla on aina "vääränlainen" käsis työn alla suhteessa menossa oleviin kilpailuihin eikä aikaa aloittaa kilpailuun sopivaa. Siispä kilpaileminen yleensä jää. Tosin ei kai sekään itseisarvo ole.

    VastaaPoista
  4. Itse olen aika nihkeä osallistumaan kirjoituskilpailuihin. Olen osallistunut muutaman kerran (en koskaan päässyt palkintosijoille) ja sittemmin tajusin, että minun on helpompi saada novelleja julkaistua tarjoamalla niitä lehtiin ja antologioihin. Ei se toki mikään itsestäänselvyys ole lehtien ja antologioidenkaan kohdalla ollut, että tarjoamani teksti hyväksyttäisiin, mutta olen joka tapauksessa saanut julkaistua sitä kautta viisi novellia. Kirjoituskilpailuilmoituksia tulee kyllä yhä seurattua, mutta en ole osallistunut vuosiin. Usein kyse on kyllä siitäkin, että kilpailun teema on sellainen, ettei siitä irtoa tarinaa (olen aika huono saamaan ideoita tietystä, jonkun toisen antamasta teemasta), tai deadline tulee liian pian. Toki kustannussopimuksen saaminen on tuntunut vähän kuin kirjoituskilpailun voitolta. :)

    Anun kommentista tuli mieleen, että vaikka kirjoitankin nykyään tavoitteellisesti, niin kyllä kirjoittaminen on minulle yhä myös todellisuuspakoa. Joskus se on ihan parasta stressilääkettä ja vastapainoa opiskelulle/työlle, kun voi sukeltaa vähäksi aikaa itse luomaansa maailmaan.

    Mietin vielä, että työn alla olevan tarinan pituus vaikuttaa uusien ideoiden pituuteen. Eli jos kirjoittaa paljon novelleja, uusista ideoistakin tulee novellimittaisia, ja romaania kirjoittaessa tulee helpommin romaanimittaisia ideoita. Aivot on tietyssä moodissa.

    VastaaPoista